Elokuun ajatus: satokausi on mukavaa aikaa.

Tänään on sunnuntai. Heräsin kuten niin usein hyvin aikaisin. Vilkaisin herätyskelloa hämärässä. Se näytti klo 5.56. Kuuntelin. Ei sadetta. Vain kissan hiljainen hengitys, pientä kuorsausta ja sitten syvä huokaus. Hymyilin.Verhon läpi luikerteli aamuaurinko. Oli aika nousta. 

Join aamukahvin (rakastan Bodum-kahvipannulla tehtyä) ja mietin sanomalehteä selatessa päivän askareita. Näin hienona päivänä voisi poimia punaherukat loppuun ja keittää ne mehuksi. 

Menin takapihalle. Ulkoilmassa oli jo aavistuksen verran syksyn tuoksua, aivan vähän, mutta se oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Elokuun puoleenväliin liittyy aina hieman haikeutta ja samalla myös iloa. 

Kesän aikana on puutarhan avulla tullut kerättyä riittävästi energiaa koko talveksi. Tunnen sen koko vartalossa. Kehoon ja mieleen on varastoitu valtavia määriä kauneutta ja voimaa, kuvia kasvusta, kukista, marjoista, hedelmistä, vihannkeksista, eläimistä ja eri paikoista. 

Olemme kesän jälkeen kuin elokuun kellareita, täynnä herkullista hilloa, mehua ja säilykkeitä, joita riittää koko talveksi. 

Lähdin katsomaan elokuun runsauden määrää. Kasvimaalla näyttää hyvältä:

Ensi vuonna on tehtävä leveämpiä polkuja. Unohdan joka kerta, miten suuriksi kaikki vihannekset kasvavat. Tältä kasvimaa näytti kesäkuun alussa:

Ja tältä keskikesällä:

Kasveilla näyttää menevän hyvin.

Punajuuret saavat vielä olla maassa pari viikkoa. 

Aion tänään poimia ensimmäiset pavut. Keitän ne ja lisään vähän paistettua pekonia. Rakastan vihreitä papuja. Tästä tulee hyvä päivä. 

Sipulit ovat kohta valmiita. 

Valkosipulit onnistuivat tänä vuonna hyvin. 

Silpoydinherneitä on valtavasti. Ne ovat koko perheen suosikkeja. Retiisit houkuttelevat punaisella värillään.

  Lisäksi on salaattia, viherkaalta, perunoita ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kypsiä. 

Kasvimaan vieressä olevan leikkimökin takana on vadelmapensaita. Sieltä olen käynyt poimimassa jo monta litraa vadelmia ja keittänyt ne hilloksi (ja kokeillut myös mansikka-vadelma-sekoitusta, suosittelen)! Olen myös pakastanut niitä. Vadelmat ovat tänä vuonna erityisen suuria. 

Valkoiset, punaiset ja vihreät herukat on melkein kerätty. Olen höyrymehustimella saanut niistä riittävästi mehua koko talveksi. Lapset rakastavat sitä kirpeän makeaa herukkamehua!

Takapihan mustaherukkapensaat kantavat runsaasti satoa. Annan niiden vielä kypsyä pari päivää. 

Mustaherukoissa on taikaa. Rakastan niiden tuoksua ja makua. Ne ovat niin kauniita, että laitan heti monta kuvaa. 

Karviaismarjojen oksat notkuvat marjojen painosta. 

Etupihan yrttipenkki on nyt täynnä kuivattavia kasveja. Muun muassa timjami, sitruunamelissa, tilli, persilja, ruohosipuli, rosmariini, basilika, lipstikka ja kurkkuyritti odottavat vuoroaan. Niputan kuivattavat yrtit aina kimpuiksi ja ripustan ne muutamaksi viikoksi keittiön kattoon. Sitten teen kuivatuista yrteistä pientä silppua ja laitan ne kauniisiin lasipurkkeihin. 

Puutarha on paratiisi. 

Elokuun kukka: tuoksuherne (Lathyrus odoratus)

Tuoksuherne kuuluu lempikasveihini. Sen sirosta, hauraasta kukasta tulee usein mieleen eräs herkkä, hyvä ystävä. Tänä vuonna olen kasvattanut hyvin paljon erivärisiä yksilöitä.

Yllä olevassa kuvassa oleva kaksivärinen tuoksuherne on vastavalossa erityisen mielenkiintoisen näköinen. 

Tuoksuherne on hyvin vaatimaton. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kasvilla on riittävän korkea kasvutuki. Tuoksuherneestä voi tulla yllättävän suuri. Tämä kesä on ollut hyvin aurinkoinen ja välillä on satanut runsaasti. Juuri runsaasta lämmöstä ja vedestä tuoksuherne pitää. Etupihalla tuoksuherne on 1,5 metriä korkea. 

Jos haluat näitä ihanasti tuoksuvia kukkia kukkivan jo heinäkuun alussa, niitä on hyvä esikasvattaa. Toukokuussa suoraan maahan kylvättynä ne kukkivat elokuun alussa. Ennen kylvämistä siemeniä kannattaa liuottaa vuorokauden verran, niin ne itävät nopeammin. 

Tuoksuherneiden kasvatukseen kuuluu vielä toinen hyvin viehättävä asia. Koska kerään joka vuosi tuoksuherneiden siemeniä talteen, ne ovat vuosien varrella sekoittuneet. En siis voi varmuudella tietää, minkävärisiä kukkia on tulossa. Tuoksuhernepenkissä on nyt valkoisia, eri sävyisiä pinkkejä ja violetteja. Viime vuonna penkissä kasvoi melkein musta yksilö. Tänä vuonna taas on paljon pinkkejä:

Pidän tuoksuherneestä niin paljon, että olen tehnyt siitä monta akvarellia. Akvarellivärillä pystyy vangitsemaan kukan läpikuultavuuden.

Lopuksi vielä pari kuvaa tuoksuherneen sukulaisesta:

Herneen kukka kaunistaa kasvimaata kesäkuun loppupuolella. Se kiipeilee kanaverkkoa pitkin. 

Kesäkuun apuväline: kasvituet

On paljon kasveja, joita on tuettava kukkakepillä tai tukipylväällä. Yksi esimerkki on rakastamani tuoksuherne, jonka hennot lonkerot etsivät tukea, johon tarttua.

Puutarhaliikkeistä saa hienoja, valmiita tuotteita. Takapihaltamme löytyy humalakäytävä, johon on käytetty sekä kaksi ostettua rautakaarta etu- ja takaosaan sekä kestopuusta itse tehty keskiosa. Käytävän päädyssä kasvaa puolivarjossa vaaleanvioletti kärhö.

Eteläpuolelta katsottuna kaari näyttää tältä:

Pohjoispuolelta katsottuna:

Etupihalla on toinen rautaportti aivan ulko-oven lähellä. 

Etupihan istumapaikka on elämänlangan "kiipeilyteline":

Ennen alla näkyvän kasvituen (ja näkösuojan) rakentamista maalasimme sen osat putarhamme tyyliin sopiviksi: 

Pienemmille kasveille on tarjolla hienoja rautatukia. Tämä on erittäin sopiva tuoksuherneille:

 Särkyneen sydämen tukipilaria ja -verkkoa kannattaa asettaa paikoilleen jo ennen kukan kasvukautta:

Lisäksi erilaisia viritelmiä voi askarrella ja rakentaa myös itse. Tässä on muutama esimerkki.
Vanhasta pyykkitelineestä saa siroja kukkakaaria:

Paksusta rautalangasta voi askarrella erimuotoisia ja -kokoisia taideteoksia. Tarvitset vain pihdit ja rautalankaa. 

Nämä herneille tarkoitetut verkot on tehty paksuista oksista, kanaverkosta ja narusta. Ne ovat yksinkertaisia ja hyvin toimivia. 

Herneille käy toki myös aivan tavalliset kukkakepit: