Toukokuun ihania iltapäiviä

Toukokuu kuuluu lempikuukausiini. Kasvien vihreät sävyt ovat kauniin raikkaita ja ilma tuoksuu puhtaalta. 

Jos voisin, lähettäisin sinulle nyt maailman parhaan tuoksun, nimittäin lämpimän toukokuisen sateen kasteleman maan tuoksun pitkän kuivan kauden jälkeen.

Kirsikkapuu kukkii. Puutarha voi hyvin. Olen onnellinen. 

Rakastan käpertyä tällaisena päivänä peiton alle ja kuunnella peltikatolle osuvien sadepisaroiden ropinaa. Huoneessa on vihreä valo, koko talossa on vihreä valo, ja se johtuu taloa ympäröivästä puutarhasta. 

Toukokuu on täynnä toivoa, kasvua, uutta alkua. 

Liikuteltava yrttipenkki

Hei,

tiedätkö, mikä tämä on?

Sitä voisi kuvitella ränsistyneeksi puutarhatuoliksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on:

... liikuteltava yrttituoli. Löysin tuolin viime viikolla takapihalta. Se oli jo melkein saanut kaatopaikkatuomion. Kuulun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka rakastavat kierrättää ja keksiä vanhoille tavaroille uusia merkityksiä ja tehtäviä. Jäin sitä tutkimaan ja mielestäni se oli erittäin charmikas ja komea hieman kulahtaneesta olemuksestaan huolimatta. Ryhdyin hommiin.

Ensin levitin penkille parin senttiä puutarhamultaa. Sen jälkeen mietin hauskan kuvion tuleville kasveille ja levitin alustalle krassin, rukolan ja basilikan siemeniä. Niistä oli kuvaushetkellä jo noussut kaksi ensin mainittua. 

Sen jälkeen kastelin siemeniä hyvin ja levitin niiden päälle vielä hieman multaa. Parin päivän päästä voidaan se jo ottaa ulkoruokapöydän viereen ja leikata leivän päälle ensimmäiset krassit :). 

P.S.: Tyttäret puistelivat päätä, kun näkivät tämän "luomuksen". Huom.! Nuorempi tytär kävi sitä kuitenkin kastelemassa, kun kukaan ei ollut näkemässä. Näin kuitenkin 😃.

Mukavia kesähetkiä toivottaa

Lena

Puutarhavälineistä

On aina mukava aloittaa puutarhatyöt, kun puutarhavälineet voi ottaa hyllyltä puhtaina, hyväkuntoisina ja huollettuina. Ja ylipäänsä hyllyltä :). Otin pari vuotta sitten käyttöön seuraavan säännön: "Vie puutarhapäivän jälkeen kaikki välineet takaisin "varikolle". Tämä sääntö syntyi sen jälkeen, kun olin etsinyt koko puutarhasta oksasaksia, ja reilun tunnin jälkeen ne löytyivätkin sitten punaherukkapuskan alta. Sama ilmiö toistui usein - käytin paljon aikaa turhaan etsimiseen. 

Yritän olla jättämättä tavaroita kukkapenkin tai kasvimaan viereen sillä tekosyyllä, "että minähän jatkan huomenna tästä" tai "voinhan hakea sen kohta siitä, jos sitä tarvitsen". Olen kokeillut myös erilaisia puutarhaesiliinoja, joihin voi kiinnittää työkaluja (ne kuitenkin rajoittavat liikkuvuutta jossain määrin), ja myös tarvikelaukku on kulkeutunut mukana (mutta usein unohtunut jonnekin 😂). 

Vaikka välineiden kerääminen voi tuntua hieman tylsältä, täytyy muistaa, että on vielä paljon tylsempää kuluttaa aikaa turhaan etsimiseen. Ajanhallinnan kannalta on tehokkaampaa viedä tavarat käytön jälkeen omalle paikalle. Voi että, tuo kuulostaa hyvältä. Toimisipa tuo myös muissa elämäntilanteissa yhtä hyvin. Ehkä puutarhatyö on siihen liittyvään kiireettömyyden takia oivallinen kenttä järjestelmällisyyden harjoitteluun. Kaiken voi tehdä rauhassa ja ajatuksen kanssa. Ei ole deadlinea, aikataulua tai muuta, mikä voisi aiheuttaa unohtelua tai paikasta toiseen juoksemista.   

Mietin viime viikolla, että on parempi hankkia muutama laadukas väline kuin kymmenen huonoa. Laadukkaan tavaran etu on se, että siitä on kauan iloa ja että se on loppujen lopuksi edullisempi hankinta kuin suuri määrä halpaa tavaraa. Laadukkailla välineillä on paljon mukavampaa työskennellä. Jos onnistut vielä löytämään sellaisen esineen, joka on sekä laadukas että myös kaunis, työskentelystä tulee vielä paljon nautinnollisempaa.

Puutarhuri kiintyy vähitellen omaan muutamaan hyvään työkaluun, ja tunnearvon määrä kasvaa. Minusta elämää nähneet puutarhasakset ovat kauniimmat kuin upouudet, koska niihin liittyy "yhdessä koettu" tarina. Käytetyt hanskat ovat nätimmät kuin uudet, ja vuosia käytössä olleessa ruukuntekolaitteessa on enemmän viehätysvoimaa kuin vasta hankitussa. Näen niissä sen historian ja yhdessä koetun matkan. 

Samaan ilmiöön olen törmännyt elämässäni monta kertaa. Esimerkiksi rakastamani Elena-nukke oli mielestäni kaunein maailmassa. Hämmästyin täysin, kun eräs luokkakaverini sanoi sitä rumaksi. En voinut käsittää, mitä hän tarkoitti. Sehän oli Elena, joka oli lohduttanut minua heikkoina hetkinä, kaveri, joka tiesi kaikki salaisuuteni, auttanut minua nukahtamaan, osallistunut reissuihin ja retkiin ja kokenut lähes kaiken, mitä itsekin olin kokenut. Rakastettuihin esineisiin kertyy vähitellen paljon muistoja. 

Nautitaan laadukkaista ja kauniista esineistä. Mukavaa päivää!