Syyskuun kävely puutarhassa

Voi tätä runsautta! Kesä on ollut monen mielestä liian sateinen ja aurinkoisia päiviä on ollut liian vähän. Näyttää kuitenkin siltä, että puutarhan ja kasvimaan kasvit ovat olleet oikein tyytyväisiä. Tämä on sadon näkökulmasta ennätyksellinen vuosi. Katsokaa nyt:

Pari päivää sitten oli aivan ihana, aurinkoinen päivä ja päätin lähteä puutarhakävelylle. Näin hyvin paljon kauniita yksityiskohtia. Haluan jakaa ne kanssanne.

Kukkia on joka paikassa!

Vihannekset, hedelmät ja marjat ovat kasvaneet suuriksi. Tämä on luomuviljelijän ihaninta aikaa, hyvin palkitsevaa, kaunista ja herkullista:

Omenat ovat noin kolme viikkoa myöhässä; toivottavasti ne ehtivät kypsyä ennen pakkasia.

Myös perhoset nauttivat syysauringosta:

Kasvihuoneessa näkyy mitä hauskimpia muotoja:

Onneksi myös kaupan kirsikkatomaattien siemenistä kasvatetut tomaatit ehtivät (en ole varmaan koskaan syönyt yhtä makeita 😀):

Oikein hyvää syksyä!

Elokuun ohje: omenahillo

Pari päivää sitten keräsin ensimmäiset pudonneet omenat. Maassa oli vain muutama ujo Valkeakuulas. 

Jouduin lähtemään työmatkalle ja tulin eilen iltapäivällä takaisin. Omenoita oli pudonnut melko runsaasti. Nyt maassa oli jo rohkea ryhmä yksilöitä. Keräsin kaikki koriin. Huonot keräsin kottikärryyn ja vein avokompostiin. 

Mietin, että oli korkea aika aloittaa omenahillo-operaatio. Pudonneista omenoista voi tehdä herkullista hilloa ja niitä pitää käsitellä melko pian, muuten ne muuttuvat nopeasti ruskeiksi ja pilaantuvat. Tiesin jo eilen omenahillokauden alkaneen. Päätin kuitenkin viettää loppupäivän perheeni kanssa oltuani pari päivää pois. Vein korillisen omenoita lasikuistille odottamaan seuraavaa päivää. 

Iltapäivällä alkoi hirveä myrsky rankkasateineen ja tuulineen. Istuimme keittiönpöydän ääressä, pelasimme lautapelejä ja tunnelma oli mukava ja turvallinen. Peltikatolle ropisevan sateen saattelemana nukahdin ja nukuin syvää unta. 

Heräsin siihen, että Pantsu (kissa) käsitteli kynsillään sängyn vieressä olevaa taljaa. Oikeastaan P. halusi minun heräävän. Aamuaurinko paistoi, tuuli oli loppunut. Keitin kahvia ja paahdoin pari leipää. Sitten muistin omenat. 

Voi kauhea sitä omenoiden määrää. Myrsky oli tiputtanut satoja. Tästä tulisi omenahillopäivä. 

Aamupalan jälkeen kävin hakemassa Mehumaijan autotallista, keräsin omenat pahvilaatikoihin, ämpäreihin ja koreihin ja vein ensimmäiset keittiöön. 

Omenahillon tekemisessä tärkeintä on puhtaus. Pudonneet omenat pestään aluksi hyvin.

Sen jälkeen poistetaan huonot kohdat ja leikataan omenat neljään osaan. Siemenkodat voi jättää. 

Leikatut omenat laitetaan Mehumaijaan. Kuuma höyry pehmentää ne noin vartissa. Omenanpaloja kannattaa välillä hämmentää. 

Mehu otetaan talteen. 

Kun omenat ovat pehmeitä, otetaan ensimmäinen satsi sosekoneeseen ja pyöritetään omenat hilloksi. 

Sitten poistetaan lusikalla siemenkodat ja muut roskat. 

Tätä jatketaan, kunnes kaikki omenat on käsitelty.

Lopuksi lisätään mehu soseen sekaan. Sosetta voidaan maustaa sokerilla oman maun mukaan. 

Helpointa on soseen pakastaminen, koska silloin ei tarvitse keittää lasipurkkeja ja -kansia eikä kiehauttaa sosetta uudestaan. 

Istun nyt pitkän päivän jälkeen omenahillotuoksun ympyröimä, onnellisena ja todella väsyneenä. Olen pyörittänyt tyttäreni Annan kanssa 30 litraa hilloa ja muutama kanta-asiakas kävi sitä ostamassa. Vähän jäi myös omaan käyttöön. Torstaina on ilmoitus paikallislehdessä. Katsotaan, paljonko sitä tilataan tänä vuonna. :)

Elokuun ajatus: satokausi on mukavaa aikaa.

Tänään on sunnuntai. Heräsin kuten niin usein hyvin aikaisin. Vilkaisin herätyskelloa hämärässä. Se näytti klo 5.56. Kuuntelin. Ei sadetta. Vain kissan hiljainen hengitys, pientä kuorsausta ja sitten syvä huokaus. Hymyilin.Verhon läpi luikerteli aamuaurinko. Oli aika nousta. 

Join aamukahvin (rakastan Bodum-kahvipannulla tehtyä) ja mietin sanomalehteä selatessa päivän askareita. Näin hienona päivänä voisi poimia punaherukat loppuun ja keittää ne mehuksi. 

Menin takapihalle. Ulkoilmassa oli jo aavistuksen verran syksyn tuoksua, aivan vähän, mutta se oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Elokuun puoleenväliin liittyy aina hieman haikeutta ja samalla myös iloa. 

Kesän aikana on puutarhan avulla tullut kerättyä riittävästi energiaa koko talveksi. Tunnen sen koko vartalossa. Kehoon ja mieleen on varastoitu valtavia määriä kauneutta ja voimaa, kuvia kasvusta, kukista, marjoista, hedelmistä, vihannkeksista, eläimistä ja eri paikoista. 

Olemme kesän jälkeen kuin elokuun kellareita, täynnä herkullista hilloa, mehua ja säilykkeitä, joita riittää koko talveksi. 

Lähdin katsomaan elokuun runsauden määrää. Kasvimaalla näyttää hyvältä:

Ensi vuonna on tehtävä leveämpiä polkuja. Unohdan joka kerta, miten suuriksi kaikki vihannekset kasvavat. Tältä kasvimaa näytti kesäkuun alussa:

Ja tältä keskikesällä:

Kasveilla näyttää menevän hyvin.

Punajuuret saavat vielä olla maassa pari viikkoa. 

Aion tänään poimia ensimmäiset pavut. Keitän ne ja lisään vähän paistettua pekonia. Rakastan vihreitä papuja. Tästä tulee hyvä päivä. 

Sipulit ovat kohta valmiita. 

Valkosipulit onnistuivat tänä vuonna hyvin. 

Silpoydinherneitä on valtavasti. Ne ovat koko perheen suosikkeja. Retiisit houkuttelevat punaisella värillään.

  Lisäksi on salaattia, viherkaalta, perunoita ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kypsiä. 

Kasvimaan vieressä olevan leikkimökin takana on vadelmapensaita. Sieltä olen käynyt poimimassa jo monta litraa vadelmia ja keittänyt ne hilloksi (ja kokeillut myös mansikka-vadelma-sekoitusta, suosittelen)! Olen myös pakastanut niitä. Vadelmat ovat tänä vuonna erityisen suuria. 

Valkoiset, punaiset ja vihreät herukat on melkein kerätty. Olen höyrymehustimella saanut niistä riittävästi mehua koko talveksi. Lapset rakastavat sitä kirpeän makeaa herukkamehua!

Takapihan mustaherukkapensaat kantavat runsaasti satoa. Annan niiden vielä kypsyä pari päivää. 

Mustaherukoissa on taikaa. Rakastan niiden tuoksua ja makua. Ne ovat niin kauniita, että laitan heti monta kuvaa. 

Karviaismarjojen oksat notkuvat marjojen painosta. 

Etupihan yrttipenkki on nyt täynnä kuivattavia kasveja. Muun muassa timjami, sitruunamelissa, tilli, persilja, ruohosipuli, rosmariini, basilika, lipstikka ja kurkkuyritti odottavat vuoroaan. Niputan kuivattavat yrtit aina kimpuiksi ja ripustan ne muutamaksi viikoksi keittiön kattoon. Sitten teen kuivatuista yrteistä pientä silppua ja laitan ne kauniisiin lasipurkkeihin. 

Puutarha on paratiisi.