Elokuun ohje: omenahillo

Pari päivää sitten keräsin ensimmäiset pudonneet omenat. Maassa oli vain muutama ujo Valkeakuulas. 

Jouduin lähtemään työmatkalle ja tulin eilen iltapäivällä takaisin. Omenoita oli pudonnut melko runsaasti. Nyt maassa oli jo rohkea ryhmä yksilöitä. Keräsin kaikki koriin. Huonot keräsin kottikärryyn ja vein avokompostiin. 

Mietin, että oli korkea aika aloittaa omenahillo-operaatio. Pudonneista omenoista voi tehdä herkullista hilloa ja niitä pitää käsitellä melko pian, muuten ne muuttuvat nopeasti ruskeiksi ja pilaantuvat. Tiesin jo eilen omenahillokauden alkaneen. Päätin kuitenkin viettää loppupäivän perheeni kanssa oltuani pari päivää pois. Vein korillisen omenoita lasikuistille odottamaan seuraavaa päivää. 

Iltapäivällä alkoi hirveä myrsky rankkasateineen ja tuulineen. Istuimme keittiönpöydän ääressä, pelasimme lautapelejä ja tunnelma oli mukava ja turvallinen. Peltikatolle ropisevan sateen saattelemana nukahdin ja nukuin syvää unta. 

Heräsin siihen, että Pantsu (kissa) käsitteli kynsillään sängyn vieressä olevaa taljaa. Oikeastaan P. halusi minun heräävän. Aamuaurinko paistoi, tuuli oli loppunut. Keitin kahvia ja paahdoin pari leipää. Sitten muistin omenat. 

Voi kauhea sitä omenoiden määrää. Myrsky oli tiputtanut satoja. Tästä tulisi omenahillopäivä. 

Aamupalan jälkeen kävin hakemassa Mehumaijan autotallista, keräsin omenat pahvilaatikoihin, ämpäreihin ja koreihin ja vein ensimmäiset keittiöön. 

Omenahillon tekemisessä tärkeintä on puhtaus. Pudonneet omenat pestään aluksi hyvin.

Sen jälkeen poistetaan huonot kohdat ja leikataan omenat neljään osaan. Siemenkodat voi jättää. 

Leikatut omenat laitetaan Mehumaijaan. Kuuma höyry pehmentää ne noin vartissa. Omenanpaloja kannattaa välillä hämmentää. 

Mehu otetaan talteen. 

Kun omenat ovat pehmeitä, otetaan ensimmäinen satsi sosekoneeseen ja pyöritetään omenat hilloksi. 

Sitten poistetaan lusikalla siemenkodat ja muut roskat. 

Tätä jatketaan, kunnes kaikki omenat on käsitelty.

Lopuksi lisätään mehu soseen sekaan. Sosetta voidaan maustaa sokerilla oman maun mukaan. 

Helpointa on soseen pakastaminen, koska silloin ei tarvitse keittää lasipurkkeja ja -kansia eikä kiehauttaa sosetta uudestaan. 

Istun nyt pitkän päivän jälkeen omenahillotuoksun ympyröimä, onnellisena ja todella väsyneenä. Olen pyörittänyt tyttäreni Annan kanssa 30 litraa hilloa ja muutama kanta-asiakas kävi sitä ostamassa. Vähän jäi myös omaan käyttöön. Torstaina on ilmoitus paikallislehdessä. Katsotaan, paljonko sitä tilataan tänä vuonna. :)

Elokuun kasvi: omena

Talomme edessä kasvaa suuri omenapuu. Se on niin suuri, että omenoita voi poimia jopa parvekkeelta. Se on Valkeakuulas, hyvä syönti- ja hillo-omena. Tämän puun omenat ovat tällä vyöhykkeellä yleensä kypsyneet syyskuun puolessavälissä. Tämä vuosi on ollut kuitenkin poikkeuksellinen ja omenoita tippuu jo nyt. Tänään on 28.8.! 

Omenoita on tänä vuonna tulossa aivan valtavasti. 

Tämän jättiläisen vieressä kasvaa pienempi, hauskanmuotoinen Huvitus. Huvitus etsi kauan valoa, koska kolme suurta mäntyä varjosti sitä. Päätimme noin neljä vuotta sitten kaataa männyt. Sen jälkeen Huvitus on piristynyt ja tuottanut runsaasti satoa. 

Tämä on aikainen kesälajike, jota voin lämpimästi suositella. Omenat maistuvat makeilta ja miedosti hapokkailta. Yleensä en keitä Huvituksesta hilloa, koska se pääsee parhaiten oikeuksiinsa tuoreena. Omenat ovat myös liian makeita ja mietoja hilloksi. Hillo tarvitsee "räväkkäämpää sorttia" (=omenaa, jossa on enemmän hapokkuutta) kuten esim. Antonovka. Sellainen löytyy myös etupihaltamme. 

Pihamme omenista tämä on paras hillo-omena. Sen maussa on kunnon potkua ja aromia! Omenat ovat kypsiä vasta lokakuussa. Poimin Antonovka-omenat ja ne kypsyvät autotallin lattialla laatikossa pari viikkoa. Sen jälkeen ne ovat melko makeita ja aivan hyviä syöntiomenoita. 

Takapihalla on kaksi puuta melko lähellä rantaa. Kuten Huvitus myös Punakaneli joutui kasvamaan varjopaikalla, kunnes se pelastettiin. Jo laho, hyvin suuri kuusi kaadettiin sen vierestä. Sen jälkeen se on tuottanut satoa. 

Punakaneli kypsyy meillä hieman myöhemmin kuin Huvitus ja Valkeakuulas. Hyvä niin, koska voimme nauttia omenoista koko syksyn ja on riittävästi aikaa omenoiden käsittelyyn. Olisin pulassa, jos kaikki lajikkeet kypsyisivät samaan aikaan. 

Toinen takpihan puu on "Samo" Fine. Se tuotti ensimmäiset omenat vasta viime vuonna. Istutin sen noin kahdeksan vuotta sitten Punakanelin kaveriksi. Tällä lajikkeella on hyvin makeita omenia, jotka kypsyvät meillä syyskuun alussa. 

Leikkaan kaikki omenapuut säännöllisesti kevättalvella ja joskus myös loppusyksyllä. Poistan sisäänkasvavat, pienet oksat ja yritän vähentää myös latvojen tiheyttä. Harjaan myös jäkälät ja sammaleen pois omenoiden oksista. Kissat auttavat minua omenapuiden hoidossa kiipeilemällä ja raapimalla puiden kuorta. 

Syksyllä, kun Valkeakuulas on täynnä ihania omenoitaan, kiipeän repulla varustettuna puun latvaan ja poimin niin paljon kuin pystyn. 

Jään usein istumaan puun latvaan ja katson maailman menoa ylhäältäpäin. On mukava tutkia puutarhaa ja ihmisiä eri näkökulmasta.