Kesäkuun kävely etupihan puutarhassa

Hei!

Innostuin tänään ottaman valokuvia etupihan puutarhasta. Takana on pitkä puutarhan hoitojakso, jonka aikana olen siirtänyt, kitkenyt ja istuttanut todella paljon. 

Odotin iltapäivään asti, koska silloin valo on lempeämpi ja pehmeämpi. Aloitin kävelyn talon etupuolen lasikuistilta. 

Kuisti on ennen kasvihuoneaikaa toiminut esikasvatuspaikkana. Nykyään se on enemmän paikka, joka toivottaa vieraat ja asukkaat tervetulleiksi. Siellä voi myös levähtää suuren omenapuun antamassa varjoisessa tunnelmassa. 

Etupihalla kasvava omenapuu on istutettu vuonna 1973. Se kasvaa lämpimällä, suojaisella paikalla ja on viihtynyt siellä erittäin hyvin. Etupihalta on hiljattain myös kaadettu korkea orapihlaja-aita ja muutama mänty, mikä on tuonut valoa ja energiaa kasveille ja minulle paljon uusia tuttuja. Ihmiset jäävät nykyään juttelemaan. Tämä on ihana muutos. Aikaisemmin olimme (puutarha, kissat ja minä) aina piilossa pensasaidan takana!

Jatketaanpa liuskekivipolkua pitkin.

Alkukesän raikkaus näkyy lehtien ja kukkien väreissä. Nyt on aika nauttia kauniiden kasvien tuoksuista, väreistä ja muodoista. 

Metsämansikkapelto keittiönikkunan alla kuuluu lempipaikkoihini. 

Tyttäreni Anna, innostunut puutarhuri hänkin, sanoi etupihan puutarhaa äsken Tutti Fruttiksi. Nimi kuvastaa puutarhaa hyvin - se on iloinen ja hyvin värikäs kokonaisuus. 

Olen metsämansikkapaikan oikealle puolelle rakentanut pienen yrttipenkin, josta voi näppärästi käydä hakemassa salaattia ja yrttejä. Tänä vuonna siellä kasvaa myös papuja, tomaatteja ja syötäviä kukkia kuten esimerkiksi kehäkukkia. Rakastan erityisesti kurkkuyrtin sinisiä kukkia.

Yrttipenkin lähellä sijaitsee lepopaikka.

Tähän rautakehikkoon voi istahtaa kuuntelemaan pörriäisten huminaa ja nauttimaan vaikkapa kahvikupposesta kukkien ympyröimänä.

Etupihalta löytyy myös kolme kirsikkapuuta. Ne ovat tällä hetkellä täydessä kukassa.

Kevättähtimö on levinnyt suureksi pelloksi. 

Kurjenpolvien kukat ovat auenneet tänä aamuna.

On mukava huomata, että myös eläimet viihtyvät meillä. 

Aamulla tapasin myös siilin. 

Kissat viihtyvät puutarhassa hyvin. Ne löytyvät usein odottamattomista paikoista.

Ensi kerralla kerron avokompostin rakennusprojektista ja takapihasta. Tässä on jo vähän esimakua:

 Mukavia kesäpäiviä toivottaa:

Lena

Huhtikuun kasvi: Omenapuu

Pari viikkoa sitten leikkasin pihamme omenapuut. Etupihallamme kasvaa pihamme suurin puu, Valkeakuulas: 

Aurinkoisella säällä tämä puu näyttää kukinta-aikaan erityisen upealta. Minulla on tapana viedä sinne kahdenistuttava rottinkisohva. Ei ole mitään kauniimpaa istua kukkivan omenapuun alla, aistia kukkien tuoksua ja kuunnella pörriäisten surinaa. Joskus saan puun alle kahvittelu- ja rupattelukavereita, silloin olo on erityisen mukava.

Tämä puu kukkii kesäkuussa yleensä aivan upeasti. Huomasin viime syksynä sen pudotettua lehtensä, miten tiheiksi ja korkeiksi sen oksat olivat kasvaneet. Leikkasin nyt kaikki sisään kasvavat oksat pois, kiipesin aivan ylös melkein puun latvustoon asti ja harvensin sen oksia valon saamiseksi. 

Tältä puu näytti leikkausoperaation jälkeen. Tein oksista silppurilla haketta ja levitin sitä puun alle.

Oksiin oli kasvanut todella paljon jäkälää. Jäkälä ei ole puille hyväksi. Se estää sen hengittämistä ja on sille vaaraksi. Sen takia otin paksut puutarhamuovihanskat käteen ja hieroin sitä niin kauan, että sain lähes kaikki jäkälät pois. Kannattaa kokeilla, se toimii erinomaisesti!

Toivottavasti puu kukkii myös tänä vuonna hienosti oksien leikkaamisesta huolimatta. Toivon sille vielä monta, monta hyvää elinvuotta. Puu on nyt 43- vuotias ja korkeampi kuin 1,5-kerroksinen talomme. 

Elokuun kasvi: omena

Talomme edessä kasvaa suuri omenapuu. Se on niin suuri, että omenoita voi poimia jopa parvekkeelta. Se on Valkeakuulas, hyvä syönti- ja hillo-omena. Tämän puun omenat ovat tällä vyöhykkeellä yleensä kypsyneet syyskuun puolessavälissä. Tämä vuosi on ollut kuitenkin poikkeuksellinen ja omenoita tippuu jo nyt. Tänään on 28.8.! 

Omenoita on tänä vuonna tulossa aivan valtavasti. 

Tämän jättiläisen vieressä kasvaa pienempi, hauskanmuotoinen Huvitus. Huvitus etsi kauan valoa, koska kolme suurta mäntyä varjosti sitä. Päätimme noin neljä vuotta sitten kaataa männyt. Sen jälkeen Huvitus on piristynyt ja tuottanut runsaasti satoa. 

Tämä on aikainen kesälajike, jota voin lämpimästi suositella. Omenat maistuvat makeilta ja miedosti hapokkailta. Yleensä en keitä Huvituksesta hilloa, koska se pääsee parhaiten oikeuksiinsa tuoreena. Omenat ovat myös liian makeita ja mietoja hilloksi. Hillo tarvitsee "räväkkäämpää sorttia" (=omenaa, jossa on enemmän hapokkuutta) kuten esim. Antonovka. Sellainen löytyy myös etupihaltamme. 

Pihamme omenista tämä on paras hillo-omena. Sen maussa on kunnon potkua ja aromia! Omenat ovat kypsiä vasta lokakuussa. Poimin Antonovka-omenat ja ne kypsyvät autotallin lattialla laatikossa pari viikkoa. Sen jälkeen ne ovat melko makeita ja aivan hyviä syöntiomenoita. 

Takapihalla on kaksi puuta melko lähellä rantaa. Kuten Huvitus myös Punakaneli joutui kasvamaan varjopaikalla, kunnes se pelastettiin. Jo laho, hyvin suuri kuusi kaadettiin sen vierestä. Sen jälkeen se on tuottanut satoa. 

Punakaneli kypsyy meillä hieman myöhemmin kuin Huvitus ja Valkeakuulas. Hyvä niin, koska voimme nauttia omenoista koko syksyn ja on riittävästi aikaa omenoiden käsittelyyn. Olisin pulassa, jos kaikki lajikkeet kypsyisivät samaan aikaan. 

Toinen takpihan puu on "Samo" Fine. Se tuotti ensimmäiset omenat vasta viime vuonna. Istutin sen noin kahdeksan vuotta sitten Punakanelin kaveriksi. Tällä lajikkeella on hyvin makeita omenia, jotka kypsyvät meillä syyskuun alussa. 

Leikkaan kaikki omenapuut säännöllisesti kevättalvella ja joskus myös loppusyksyllä. Poistan sisäänkasvavat, pienet oksat ja yritän vähentää myös latvojen tiheyttä. Harjaan myös jäkälät ja sammaleen pois omenoiden oksista. Kissat auttavat minua omenapuiden hoidossa kiipeilemällä ja raapimalla puiden kuorta. 

Syksyllä, kun Valkeakuulas on täynnä ihania omenoitaan, kiipeän repulla varustettuna puun latvaan ja poimin niin paljon kuin pystyn. 

Jään usein istumaan puun latvaan ja katson maailman menoa ylhäältäpäin. On mukava tutkia puutarhaa ja ihmisiä eri näkökulmasta.