Vanhan kamarin muodonmuutos

Viereisessä kuvassa näkyy mökki 1970-luvulla. Sen rakensi äidin eno, joka eli siellä hyvin vaatimattomasti. Hänellä oli pelkkä tupakeittiö, vessa, makuukamari sekä erillinen ulkosauna. Kamariin pääsi tupakeittiöstä melko kapean oven kautta.

Kysyin timpurilta, olisiko mahdollista siirtää kamarin ovea remontin yhteydessä noin kymmenen senttiä, koska keittiön lavuaari oli niin syvä, että se ulottui osittain oven eteen. Oviaukkoa ei voinut kaventaa, sillä se oli jo ennestään melko kapea. Timpurin mukaan oven siirtäminen ei olisi mikään ongelma. 

Aluksi tyhjensin huoneen kokonaan. Voi sitä tavaran määrää! Sitten lattia tyhjennettiin sahanpurusta ja kostuneista tukipuista aivan samalla tavalla kuin keittiössäkin. Sen jälkeen se kuivatettiin viikonlopun yli ja käsiteltiin bitumiliuoksella vesitiiviiksi. Aineella oli melko voimakas tuoksu, ja muutaman päivän ajan mökissä haisi varsin pahalle, mutta sen jälkeen helpotti. Lattian pohjalle laitettiin paksu kerros Leca-soraa ja sen päälle Ecovillaa. Koska lattian alla kulki vesijohto, hyvä eristys oli erityisen tärkeää putken mahdollisen jäätymisen estämiseksi.

Sitten koitti päivä, jolloin timpuri soitti minulle. Olin jo oppinut tuntemaan häntä hieman ja tiesin hänen pitkistä hengitystauoistaan ja äänensävystään heti, että jokin oli pielessä.

Ja niin olikin.

Asia liittyi oviaukon siirtämiseen. Se ei kuulemma ollut mahdollista, koska vieressä oleva palkki, joka olisi pitänyt poistaa, olikin kantava. Timpuri oli jo ehtinyt eristää seinät ja asentaa niihin Gyproc-levyt.

Mietin hetken. Eteisen puolella oli tällä hetkellä mystinen seinään upotettu kaappi, jossa vanhempani olivat säilyttäneet rotanmyrkkyä, mäntysuopaa, Offia ja muuta vastaavaa. Se joutaisi kyllä pois. Sen paikalle voitaisiin tehdä uusi oviaukko.

vasemmalla näkyy "mystinen" upotettu kaappi, josta tuli uusi oviaukko

– No laitetaan koko nykyinen oviaukko umpeen ja tehdään uusi eteisen puolelle siihen, missä tuo turha kaappi on.

Timpuri oli jälleen hetken hiljaa, tyypilliseen tapaansa.

– Tuo voisi toimia.

– Tulen tänään mökille, niin katsotaan.

Pari tuntia myöhemmin tutkimme mystistä kaappiseinää ja totesimme, ettei se ollut kantava. Timpuri mittaili seinää hetken keskittyneesti, käynnisti sitten sahan ja leikkasi ovea varten sopivan kokoisen aukon. Vanhan oviaukon hän sulki umpeen.

– Itse asiassa tuo on paljon toimivampi ratkaisu. Eipä tarvitse enää kulkea keittiön kautta työhuoneeseen, ja matka vessaankin lyhenee huomattavasti, nauroin.

Pohdin pitkään huoneen sisustusta. Minusta oli tärkeää,  että se tuntuisi luontevalta osalta koko mökin sisustusta: klassiselta, raikkaalta, ystävälliseltä ja persoonalliselta. Huoneesta tulisi etätyöpiste, työhuone, kirjoitushuone, pähkäilyhuone ja tutkimushuone. Sen ei pitäisi viedä liikaa huomiota itseensä, mutta samalla sen tulisi tukea ajattelemista ja tekstien luomista. Selailin satoja tapettivaihtoehtoja ja päädyin lopulta melko yksinkertaiseen ratkaisuun: tapettiin, jossa oli pieni vihreä lehtikuvio.

Olohuoneessa odottava lankkukasa pieneni päivä päivältä timpurin asentaessa lattiaa. Olin valinnut keittiöön ja kamariin saman lattian, 14 senttimetriä leveän mäntylankkulattian. Olin tietoinen männyn pehmeydestä ja siihen mahdollisesti syntyvistä jäljistä, mutta päädyin siihen silti, koska en löytänyt yhtä paksua ja kohtuuhintaista lankkulattiaa muusta puulajista. Lankkuja jäi jonkin verran yli, mutta onneksi avaamattomat paketit pystyi palauttamaan.

Lopulta huone oli tapetointia vaille valmis. Hoidin tapetoinnin eräänä joulukuisena viikonloppuna ja maalasin samalla kiviseinän greigen sävyiseksi. Vielä ennen joulua timpuri viimeisteli huoneen kiinnittämällä listat.

Voilà.

Pääsin vihdoin sisustamaan. Huolehdin siitä, ettei huone täyttyisi liikaa. Halusin siihen ilmavuutta ja tilan tuntua. Aluksi kannoin sisään mustan kirjoituspöydän, joka oli ollut vuosikausia hieman ylimääräisenä kotimme työhuoneessa. Tyyliltään se edusti shabby chic -suuntausta, jossa huonekalut saavat näyttää hieman vanhoilta, patinoituneilta ja käytetyiltä. Maalipinta voi esimerkiksi olla kulunut reunoista.

Maalasin työpöydän seuraksi mustaksi vitriinikaapin, tuolin, penkin ja kiikkutuolin sekä hioin niiden kuivuttua maalia pois valituista kohdista. Lattian käsittelin kahteen kertaan valkoisella puuöljyllä. Kiinnitin verhotangon, silitin valkoiset verhot ja ripustin ne paikoilleen. Lopuksi valitsin vielä huonekasvin, lampun ja maton.

ennen ...

... ja jälkeen😊

Mikä joululahja!

Nykyään vietän työhuoneessa paljon aikaa.

näkymä eteisestä

Mökin keittiöremontti

Kaikki tähän mennessä tekemäni työt pystyin toteuttamaan itse, ja ne kohdistuivat talon uudelle, vuonna 1996 rakennetulle lisäsiivelle. Alkuperäisen, noin 35 neliön kokoisen vuonna 1960 rakennetun mökin remontti vaati kuitenkin jo ammattilaisen osaamista.

Ensimmäiseksi vaihdatin keittiön ja kamarin ikkunat sekä tilasin uuden ulko-oven. Ennen ikkunoiden ja oven saapumista kiirehdin poistamaan talon ulkoseinistä vanhat maalit. 

En ehtinyt maalata koko rakennusta valmiiksi, mutta pyrin saamaan ainakin reunakohdat maalattua, jotta välttyisin myöhemmin teippaamiselta. Aitoa mökkitunnelmaa tavoitellessani tilasin ikkunoihin myös irrotettavat ruudut. Koska tuleva keittiön työtaso ulottuisi yhden ikkunan eteen, kyseistä ikkunaa pienennettiin työtason korkeuden mukaiseksi.

Keittiön ja eteisen alkuperäisten puulattioiden päälle oli vuosien saatossa liimattu rumaa muovimattoa. Seinien eristeenä oli sahanpurua, ja keittiön kattokin oli vino ja epäsiisti. Mökissä ei tuntunut kosteuden hajua, mutta timpuri epäili, että lattian alta saattaisi löytyä kosteusvaurioita.

Vanhan puolen remontti alkoi lokakuun loppupuolella. Sotkun määrää on vaikea kuvailla. Timpuri aloitti purkamalla keittiön lattian ja seinät, ja minä autoin työn ohessa sen minkä pystyin. Muovimaton ja vanhan puulattian alta löytyi noin 50 senttimetriä sahanpurua sekä valitettavasti myös kostuneita ja osittain lahonneita tukipuita ja lattianiskoja. Puut oli asetettu suoraan maapohjan päälle ilman minkäänlaista eristettä. Sama tilanne löytyi myös viereisestä kamarista.

Tämä tarkoitti käytännössä koko lattiarakenteen purkamista. Lapioimme timpurin kanssa sahanpurua jätesäkkeihin, minkä jälkeen rakenteiden annettiin kuivua. Tavaraa kertyi yhteensä noin kuusikymmentä valtavaa jätesäkillistä. Naapuri otti osan sahanpurusta hiihtoladun pohjan parantamiseen, ja loput levitin pensaiden ja puiden alle.

Yksi remontin tähtihetkistä koettiin, kun timpurin kanssa muutimme oviaukkojen kokoja. Minun tehtäväni oli "ottaa vastaan" välikatolta mahdollisesti putoavaa sahanpurua. Kun timpuri sahasi moottorisahalla oviaukon yläpuolelta, kävi nopeasti selväksi, ettei mikään muovisäkki riittäisi tehtävään. Sahanpurua satoi kummankin päälle – paitoihin, hiuksiin ja jopa silmälasien väliin. Lopulta kasvoja ei juuri enää erottanut, ainoastaan nauravat suut purukerroksen keskeltä. Kävin välillä pihalla puistelemassa pahimmat purut pois vaatteistani. Sen jälkeen hiivin vielä salaa ulkosaunan taakse tyhjentämään sahanpuruja rintaliiveistä. Silloin viimeistään ymmärsin, että vanhan mökin remontointi on todellakin kokonaisvaltainen kokemus.

Valitsin sekä keittiöön että kamariin 14 senttimetrin levyistä mäntylankkua. Keittiön lattian käsittelin läpikuultavalla vaaleanharmaalla petsillä. Halusin keittiöstä valoisan ja kutsuvan, mutta samalla vanhan mökin tunnelmaan sopivan. Pääväriksi valitsin vaalean beigen, joka toistuu niin kukkatapetissa kuin keittiön kaapeissakin. Tehosteväreinä käytin tummanvihreää, mustaa, kultaa ja raikasta keltaista. Yksi keittiön suosikkiesineistäni on vanha puulevy, joka oli seurannut minua jo yli 20 vuoden ajan odottaen sopivaa käyttöä. Nyt sille löytyi vihdoin oikea paikka. Paikallinen puuseppä teki siihen jalat, ja käsittelin pinnan tummanruskealla puuöljyllä.

Keramiikkakurssilla valmistin lumpeenlehtiä ja lumpeenkukkia vanhan puuhellan taustaseinää varten. Lisäksi maalasin vanhan, hieman kellastuneen mäntyvitriinin uuteen värimaailmaan sopivaksi ja hankin siihen hauskat eläinaiheiset vetimet.

Voi sitä päivää, kun keittiö viimein valmistui! Timpuri teki erinomaista työtä lattioiden, seinien ja katon kunnostuksessa, ja hän asensi myös keittiön. Keittiö toimitettiin yllättäen osina eikä valmiiksi koottuna, mutta siitäkin selvittiin. Sähkömies asensi himmennettävät kattovalaisimet, ja samalla sain pistorasiat juuri niihin paikkoihin, joissa niitä tarvitsin. Oma roolini oli toimia apukätenä, siivoojana ja tapetoijana.

Tässä on usean kuukauden urakan lopputulos: