Kaikki tähän mennessä tekemäni työt pystyin toteuttamaan itse, ja ne kohdistuivat talon uudelle, vuonna 1996 rakennetulle lisäsiivelle. Alkuperäisen, noin 35 neliön kokoisen vuonna 1960 rakennetun mökin remontti vaati kuitenkin jo ammattilaisen osaamista.
Ensimmäiseksi vaihdatin keittiön ja kamarin ikkunat sekä tilasin uuden ulko-oven. Ennen ikkunoiden ja oven saapumista kiirehdin poistamaan talon ulkoseinistä vanhat maalit.
En ehtinyt maalata koko rakennusta valmiiksi, mutta pyrin saamaan ainakin reunakohdat maalattua, jotta välttyisin myöhemmin teippaamiselta. Aitoa mökkitunnelmaa tavoitellessani tilasin ikkunoihin myös irrotettavat ruudut. Koska tuleva keittiön työtaso ulottuisi yhden ikkunan eteen, kyseistä ikkunaa pienennettiin työtason korkeuden mukaiseksi.
Keittiön ja eteisen alkuperäisten puulattioiden päälle oli vuosien saatossa liimattu rumaa muovimattoa. Seinien eristeenä oli sahanpurua, ja keittiön kattokin oli vino ja epäsiisti. Mökissä ei tuntunut kosteuden hajua, mutta timpuri epäili, että lattian alta saattaisi löytyä kosteusvaurioita.Vanhan puolen remontti alkoi lokakuun loppupuolella. Sotkun määrää on vaikea kuvailla. Timpuri aloitti purkamalla keittiön lattian ja seinät, ja minä autoin työn ohessa sen minkä pystyin. Muovimaton ja vanhan puulattian alta löytyi noin 50 senttimetriä sahanpurua sekä valitettavasti myös kostuneita ja osittain lahonneita lattianiskoja. Puut oli asetettu suoraan maapohjan päälle ilman minkäänlaista eristettä. Sama tilanne löytyi myös viereisestä kamarista.
Tämä tarkoitti käytännössä koko lattiarakenteen purkamista. Lapioimme timpurin kanssa sahanpurua jätesäkkeihin, minkä jälkeen rakenteiden annettiin kuivua. Tavaraa kertyi yhteensä noin kuusikymmentä valtavaa jätesäkillistä. Naapuri otti osan sahanpurusta hiihtoladun pohjan parantamiseen, ja loput levitin pensaiden ja puiden alle.
Yksi remontin
tähtihetkistä koettiin, kun timpurin kanssa muutimme oviaukkojen kokoja. Minun
tehtäväni oli "ottaa vastaan" välikatolta mahdollisesti putoavaa
sahanpurua. Kun timpuri sahasi moottorisahalla oviaukon yläpuolelta, kävi
nopeasti selväksi, ettei mikään muovisäkki riittäisi tehtävään. Sahanpurua
satoi kummankin päälle – paitoihin, hiuksiin ja jopa silmälasien väliin.
Lopulta kasvoja ei juuri enää erottanut, ainoastaan nauravat suut purukerroksen
keskeltä. Kävin välillä pihalla puistelemassa pahimmat purut pois vaatteistani.
Sen jälkeen hiivin vielä salaa ulkosaunan taakse tyhjentämään sahanpuruja
rintaliiveistä. Silloin viimeistään ymmärsin, että vanhan mökin remontointi on
todellakin kokonaisvaltainen kokemus.
Valitsin sekä keittiöön että kamariin 14 senttimetrin levyistä mäntylankkua. Keittiön lattian käsittelin läpikuultavalla vaaleanharmaalla petsillä. Halusin keittiöstä valoisan ja kutsuvan, mutta samalla vanhan mökin tunnelmaan sopivan. Pääväriksi valitsin vaalean beigen, joka toistuu niin kukkatapetissa kuin keittiön kaapeissakin. Tehosteväreinä käytin tummanvihreää, mustaa, kultaa ja raikasta keltaista. Yksi keittiön suosikkiesineistäni on vanha puulevy, joka oli seurannut minua jo yli 20 vuoden ajan odottaen sopivaa käyttöä. Nyt sille löytyi vihdoin oikea paikka. Paikallinen puuseppä teki siihen jalat, ja käsittelin pinnan tummanruskealla puuöljyllä.
eramiikkakurssilla valmistin lumpeenlehtiä ja lumpeenkukkia vanhan puuhellan taustaseinää varten. Lisäksi maalasin vanhan, hieman kellastuneen mäntyvitriinin uuteen värimaailmaan sopivaksi ja hankin siihen hauskat eläinaiheiset vetimet.
Voi sitä päivää, kun keittiö viimein valmistui! Timpuri teki erinomaista työtä lattioiden, seinien ja katon kunnostuksessa sekä asensi myös keittiön. Keittiö toimitettiin yllättäen osina eikä valmiiksi koottuna, mutta siitäkin selvittiin. Sähkömies asensi himmennettävät kattovalaisimet, ja samalla sain pistorasiat juuri niihin paikkoihin, joissa niitä tarvitsin. Oma roolini oli toimia apukätenä, siivoojana ja tapetoijana.
Tässä on usean kuukauden urakan lopputulos:
