Vanhan kamarin muodonmuutos

Viereisessä kuvassa näkyy mökki 1970-luvulla. Sen rakensi äidin eno, joka eli siellä hyvin vaatimattomasti. Hänellä oli pelkkä tupakeittiö, vessa, makuukamari sekä erillinen ulkosauna. Kamariin pääsi tupakeittiöstä melko kapean oven kautta.

Kysyin timpurilta, olisiko mahdollista siirtää kamarin ovea remontin yhteydessä noin kymmenen senttiä, koska keittiön lavuaari oli niin syvä, että se ulottui osittain oven eteen. Oviaukkoa ei voinut kaventaa, sillä se oli jo ennestään melko kapea. Timpurin mukaan oven siirtäminen ei olisi mikään ongelma.

Aluksi tyhjensin huoneen kokonaan. Voi sitä tavaran määrää! Sitten lattia tyhjennettiin sahanpurusta ja kostuneista tukipuista aivan samalla tavalla kuin keittiössäkin. Sen jälkeen se kuivatettiin viikonlopun yli ja käsiteltiin bitumiliuoksella vesitiiviiksi. Aineella oli melko voimakas tuoksu, ja muutaman päivän ajan mökissä haisi varsin pahalle, mutta sen jälkeen helpotti. Lattian pohjalle laitettiin paksu kerros Leca-soraa ja sen päälle Ecovillaa. Koska lattian alla kulki vesijohto, hyvä eristys oli erityisen tärkeää putken mahdollisen jäätymisen estämiseksi.

Sitten koitti päivä, jolloin timpuri soitti minulle. Olin jo oppinut tuntemaan häntä hieman ja tiesin hänen pitkistä hengitystauoistaan ja äänensävystään heti, että jokin oli pielessä.

Ja niin olikin.

Asia liittyi oviaukon siirtämiseen. Se ei kuulemma ollut mahdollista, koska vieressä oleva palkki, joka olisi pitänyt poistaa, olikin kantava. Timpuri oli jo ehtinyt eristää seinät ja asentaa niihin Gyproc-levyt.

Mietin hetken. Eteisen puolella oli tällä hetkellä mystinen seinään upotettu kaappi, jossa vanhempani olivat säilyttäneet rotanmyrkkyä, mäntysuopaa, Offia ja muuta vastaavaa. Se joutaisi kyllä pois. Sen paikalle voitaisiin tehdä uusi oviaukko.

vasemmalla näkyy "mystinen" upotettu kaappi, josta tuli uusi oviaukko

– No laitetaan koko nykyinen oviaukko umpeen ja tehdään uusi eteisen puolelle siihen, missä tuo turha kaappi on.

Timpuri oli jälleen hetken hiljaa, tyypilliseen tapaansa.

– Tuo voisi toimia.

– Tulen tänään mökille, niin katsotaan.

Pari tuntia myöhemmin tutkimme mystistä kaappiseinää ja totesimme, ettei se ollut kantava. Timpuri mittaili seinää hetken keskittyneesti, käynnisti sitten sahan ja leikkasi ovea varten sopivan kokoisen aukon. Vanhan oviaukon hän sulki umpeen.

– Itse asiassa tuo on paljon toimivampi ratkaisu. Eipä tarvitse enää kulkea keittiön kautta työhuoneeseen, ja matka vessaankin lyhenee huomattavasti, nauroin.

Pohdin pitkään huoneen sisustusta. Minusta oli tärkeää, että se tuntuisi luontevalta osalta koko mökin sisustusta: klassiselta, raikkaalta, ystävälliseltä ja persoonalliselta. Huoneesta tulisi etätyöpiste, työhuone, kirjoitushuone, pähkäilyhuone ja tutkimushuone. Sen ei pitäisi viedä liikaa huomiota itseensä, mutta samalla sen tulisi tukea ajattelemista ja tekstien luomista. Selailin satoja tapettivaihtoehtoja ja päädyin lopulta melko yksinkertaiseen ratkaisuun: tapettiin, jossa oli pieni vihreä lehtikuvio.

Olohuoneessa odottava lankkukasa pieneni päivä päivältä timpurin asentaessa lattiaa. Olin valinnut keittiöön ja kamariin saman lattian, 14 senttimetriä leveän mäntylankkulattian. Olin tietoinen männyn pehmeydestä ja siihen mahdollisesti syntyvistä jäljistä, mutta päädyin siihen silti, koska en löytänyt yhtä paksua ja kohtuuhintaista lankkulattiaa muusta puulajista. Lankkuja jäi jonkin verran yli, mutta onneksi avaamattomat paketit pystyi palauttamaan.

Lopulta huone oli tapetointia vaille valmis. Hoidin tapetoinnin eräänä joulukuisena viikonloppuna ja maalasin samalla kiviseinän greigen sävyiseksi. Vielä ennen joulua timpuri viimeisteli huoneen kiinnittämällä listat.

Voilà.

Pääsin vihdoin sisustamaan. Huolehdin siitä, ettei huone täyttyisi liikaa. Halusin siihen ilmavuutta ja tilan tuntua. Aluksi kannoin sisään mustan kirjoituspöydän, joka oli ollut vuosikausia hieman ylimääräisenä kotimme työhuoneessa. Tyyliltään se edusti shabby chic -suuntausta, jossa huonekalut saavat näyttää hieman vanhoilta, patinoituneilta ja käytetyiltä. Maalipinta voi esimerkiksi olla kulunut reunoista.

Maalasin työpöydän seuraksi mustaksi vitriinikaapin, tuolin, penkin ja kiikkutuolin sekä hioin niiden kuivuttua maalia pois valituista kohdista. Lattian käsittelin kahteen kertaan valkoisella puuöljyllä. Kiinnitin verhotangon, silitin valkoiset verhot ja ripustin ne paikoilleen. Lopuksi valitsin vielä huonekasvin, lampun ja maton.