Kauan pelätty päivä koitti, kun oli toiseksi viimeisen remontoitavan huoneen vuoro. Kyseessä oli vanhempieni entinen yhteinen työhuone, joka oli pakattu täyteen kansioita, huonekaluja, kirjoja, laitteita ja muuta tavaraa. Huoneessa pystyi tuskin kävelemään.
Melko pian mökin lunastamisen jälkeen olin teettänyt kyseiseen huoneeseen liittyvän remontin. Huoneen yhteen nurkkaan oli päässyt valumaan vettä, ja sekä tapetti että Gyproc-levyt olivat menneet pilalle
Syyksi paljastui irronnut kattopelti, jonka timpuri korjasi. Samalla hän vaihtoi kattoon eristevillat ja uudet kattopaneelit sekä seiniin uudet Gyproc-levyt, jotka hän myös maalasi valkoisiksi. Sentään yksi nurkka oli siis jo valmiiksi tyhjä.
Minulla oli monta syytä, miksi olin lykännyt kyseisen huoneen remontointia. Päällimmäinen syy oli ehkä se, etten halunnut koskea isän tavaroihin. Siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei hän enää palaisi vanhaan kotiinsa, mutta vielä oli epäselvää, mihin hän lopulta muuttaisi. Ajattelin, että hän voisi ehkä vielä itse valita uuden kotinsa mukaan itselleen tärkeitä tavaroita. Nyt näytti kuitenkin siltä, ettei hän huonon vointinsa ja kuntonsa vuoksi enää pystyisi tulemaan mökille. Niinpä minun tehtäväkseni jäisi pakata hänen tavaransa ja varastoida ne jonnekin.
Toinen syy remontin lykkäämiselle oli tietoisuus urakan mittasuhteista. Tiesin joutuvani jälleen kerran kohtaamaan kipeitä asioita, joten kuormitus olisi sekä fyysinen että henkinen. Lisäksi en ollut lainkaan varma siitä, miten huoneen lopulta sisustaisin. Olin käyttänyt sitä myös remonttitarvikkeiden varastona, mutta sekään ei enää riittänyt syyksi siirtää remonttia. Vanhan puolen remontti oli nimittäin eteisen lattiaa lukuun ottamatta valmis.
Eräänä tammikuisena viikonloppuna ryhdyin vihdoin hommiin. Aiemman homevaurion vuoksi suurin osa tavaroista päätyi kaatopaikalle. Käydessäni läpi vuosien aikana kertynyttä tavaraa hämmästyin jälleen kerran sitä käsittämätöntä keräily-, dokumentointi- ja arkistointivimmaa. Lajittelin talteen olennaiset dokumentit, kuten mökin historiaan ja rakentamiseen liittyvät paperit, ja heitin pois vähemmän tarpeelliset ”arkistot”, esimerkiksi ostoskuitit aina 1980-luvulta lähtien. Vein kaatopaikalle kaksi täyttä isoa peräkärryllistä tavaraa. Isän tavarat pakkasin banaanilaatikoihin ja siirsin varastoon odottamaan.
Parin tyhjennysviikonlopun jälkeen revin vanhat tapetit seiniltä ja pesin seinäpinnat huolellisesti. Tavoitteeni oli luoda huoneesta rentoutumiseen tarkoitettu viihtyisä lepo- ja makuuhuone. Koska huone oli melko pitkä, päätin tehdä toiseen päätyyn leponurkkauksen ja toiseen nukkumispuolen. Tapetoisin päätyseinät samalla tapetilla ja maalaisin pitkät seinät kalkkimaalilla.
Tiesin kalkkimaalauksen olevan melko sotkuista hommaa, joten aloitin maalaamisesta enkä tapetoinnista. Pelkäsin nimittäin sotkevani tapetit maalilla. Olin jo tilannut hienon tapetin, jossa oli tummanvihreää metsämaisemaa muistuttava kuviointi.
Tavoitteena oli luoda hieman mystinen, Etelä-Eurooppaa henkivä ja kodikas tunnelma: terrakottaa, tummanvihreää ja ripaus palmujen eksoottisuutta.
Ajattelin poimia pitkien seinien sävyksi tapetin vaalean okran värin ja tilasin kalkkimaalia netistä. Kuvassa maali näytti juuri oikeanlaiselta. Jauhe piti sekoittaa veteen, mutta jo sekoitusvaiheessa huomasin maalin olevan melko aprikoosinsävyistä. Maalasin pitkät seinät ja toivoin koko ajan, että väri muuttuisi kuivuttuaan. Toisin kuitenkin kävi. Maalasin seinät vielä toiseen kertaan ja elättelin samaa toivoa, mutta aprikoosinen sävy vain voimistui.
Se toi mieleeni 1990-luvun lastenhuoneen, ja kahden huonosti nukutun yön jälkeen tiesin, että seinät olisi maalattava vielä kerran.
Vinkki kaikille tuleville seinänmaalareille: jos tilaat maalia netistä, tilaa ensin testipurkki tai edes värimalli. Muuten homma voi mennä pahasti pieleen. Sillä tavalla säästää oikeasti sekä rahaa että aikaa.
No, miten sitten kävi?
Pohdiskelin asiaa vielä pari päivää ja ostin lopulta kullansävyistä seinämaalia. Maalasin sitä aprikoosin päälle luovin vedoin 😊. Ja kun kerran päästin luovuuden valloilleen, tein makuupuolen seinästä vieläkin persoonallisemman ja lisäsin siihen tummanvihreällä maalatun tähtitaivaan. Lopputulos on ainakin parempi kuin se aprikoosinsävyinen unelma. Tosin uskon muuttavani seinät vielä jonakin tulevana vuonna, sillä en ole vieläkään täysin vakuuttunut lopputuloksesta.
Lopuksi tapetoin päätyseinät, pesin parkettilattian ja vahasin sen. Sen jälkeen naulasin listat takaisin paikoilleen ja sisustin huoneen.
Lepopuolella on nyt leveä tummanvihreä sohva, jolla on myös mukava nukkua, sekä vanhat Lundia-hyllyt. Toimme niihin minulle erityisen tärkeitä rentoutumiseen liittyviä kirjoja, kuten lasten-, puutarha- ja hyvään elämään liittyviä teoksia. Nurkasta löytyy myös useita villalankakoreja.
Makuupuolelle sijoitin 1950-luvulta peräisin olevan sänkyrungon. Maalasin myös vanhan kiikkutuolin, rottinkipöydän ja pari tuolia huoneeseen sopiviksi sekä asettelin ikkunan eteen muutaman kauniin kasvin. Lopuksi vaihdoin vielä kattovalaisimet.
Olen jo nukkunut monta yötä tuossa makuunurkkauksessa. Iltaisin tähtitaivas kimmeltää pöytävalaisimen valossa. Ja oikeastaan siitä tuli sittenkin aika mukavan näköinen.