Näytetään tekstit, joissa on tunniste punaherukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punaherukka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kävely takapihan puutarhassa

Takapihallamme sijaitsevat kasvimaa, "vaahterakeidas", leikkimökki, kasvihuone ja aivan takana joen rannalla puutarha polkuineen. Muilla alueilla on viime kesänä uusittua nurmikkoa, johon on upotettu kivipolkuja. 


Kasvimaa ja leikkimökki

Kasvihuone


Vaahterakeidas, jonka keskellä on ruokapöytä ja tuoleja

Uusi nurmikko polkuineen
Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä. Nurmikko oli silloin vasta kasvamassa. Viime vähäluminen ja jäinen talvi oli uuudelle nurmikolle kuitenkin kohtalokas. Monessa kohteessa jääpolte on tuhonnut nurmikon kokonaan. Tilalle on kylvätty jo uutta ruohoa. 


Kävely polkua pitkin vie takapihan kukkatarhaan. Sinne pääsee humalakäytävän kautta:




Takapihan kukkapuutarhassa viihtyvät ruusujen ja alppiruusujen lisäksi kärhöt, angervot, kuusamat, kuunliljat, saksankurjenmiekat, metsämansikat, muutama lintujen "kylväämä" herukkapensas ja mesimarjat. 






Grillipaikka puutarhan päätyosassa

Puutarhan reunaan on kertynyt avokompostivalli, jossa nykyään kasvaa kesäkurpitsaa. Esikasvatin taimia kasvihuoneessa ja peitin pinnan istuttamisen jälkeen ruohosilpulla. Se on kasveille hyväksi monessa mielessä. Ruohosilpulla on lämmittävä, suojaava ja kosteuttava vaikutus, se samalla on mainiota luomulannoitetta ja lisäksi se estää rikkakasvien tulon. Suosittelen!


Takapihan kukkatarhasta löytyy paljon rautaesineitä kuten esimerkiksi vanhoja sängynpäätyjä. Minusta ne olivat liian kauniita pois heitettäviksi ja nykyään ne toimivat puutarhassa hauskoina elementteinä.



Juhan rakentama laituri

Pantse puussa
 Illukka ja Tiikeri 

Oikein rentouttavaa kesää!








sunnuntai 14. elokuuta 2016

Elokuun ajatus: satokausi on mukavaa aikaa.

Tänään on sunnuntai. Heräsin kuten niin usein hyvin aikaisin. Vilkaisin herätyskelloa hämärässä. Se näytti klo 5.56. Kuuntelin. Ei sadetta. Vain kissan hiljainen hengitys, pientä kuorsausta ja sitten syvä huokaus. Hymyilin.Verhon läpi luikerteli aamuaurinko. Oli aika nousta. 



Join aamukahvin (rakastan Bodum-kahvipannulla tehtyä) ja mietin sanomalehteä selatessa päivän askareita. Näin hienona päivänä voisi poimia punaherukat loppuun ja keittää ne mehuksi. 

Menin takapihalle. Ulkoilmassa oli jo aavistuksen verran syksyn tuoksua, aivan vähän, mutta se oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Elokuun puoleenväliin liittyy aina hieman haikeutta ja samalla myös iloa. 




Kesän aikana on puutarhan avulla tullut kerättyä riittävästi energiaa koko talveksi. Tunnen sen koko vartalossa. Kehoon ja mieleen on varastoitu valtavia määriä kauneutta ja voimaa, kuvia kasvusta, kukista, marjoista, hedelmistä, vihannkeksista, eläimistä ja eri paikoista. 


Olemme kesän jälkeen kuin elokuun kellareita, täynnä herkullista hilloa, mehua ja säilykkeitä, joita riittää koko talveksi. 



Lähdin katsomaan elokuun runsauden määrää. Kasvimaalla näyttää hyvältä:



Ensi vuonna on tehtävä leveämpiä polkuja. Unohdan joka kerta, miten suuriksi kaikki vihannekset kasvavat. Tältä kasvimaa näytti kesäkuun alussa:


Ja tältä keskikesällä:


Kasveilla näyttää menevän hyvin.


Punajuuret saavat vielä olla maassa pari viikkoa. 


Aion tänään poimia ensimmäiset pavut. Keitän ne ja lisään vähän paistettua pekonia. Rakastan vihreitä papuja. Tästä tulee hyvä päivä. 


Sipulit ovat kohta valmiita. 


Valkosipulit onnistuivat tänä vuonna hyvin. 


Silpoydinherneitä on valtavasti. Ne ovat koko perheen suosikkeja. Retiisit houkuttelevat punaisella värillään.


  Lisäksi on salaattia, viherkaalta, perunoita ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kypsiä. 

Kasvimaan vieressä olevan leikkimökin takana on vadelmapensaita. Sieltä olen käynyt poimimassa jo monta litraa vadelmia ja keittänyt ne hilloksi (ja kokeillut myös mansikka-vadelma-sekoitusta, suosittelen)! Olen myös pakastanut niitä. Vadelmat ovat tänä vuonna erityisen suuria. 



Valkoiset, punaiset ja vihreät herukat on melkein kerätty. Olen höyrymehustimella saanut niistä riittävästi mehua koko talveksi. Lapset rakastavat sitä kirpeän makeaa herukkamehua!



Takapihan mustaherukkapensaat kantavat runsaasti satoa. Annan niiden vielä kypsyä pari päivää. 

Mustaherukoissa on taikaa. Rakastan niiden tuoksua ja makua. Ne ovat niin kauniita, että laitan heti monta kuvaa. 




Karviaismarjojen oksat notkuvat marjojen painosta. 



Etupihan yrttipenkki on nyt täynnä kuivattavia kasveja. Muun muassa timjami, sitruunamelissa, tilli, persilja, ruohosipuli, rosmariini, basilika, lipstikka ja kurkkuyritti odottavat vuoroaan. Niputan kuivattavat yrtit aina kimpuiksi ja ripustan ne muutamaksi viikoksi keittiön kattoon. Sitten teen kuivatuista yrteistä pientä silppua ja laitan ne kauniisiin lasipurkkeihin. 



Puutarha on paratiisi.