Elokuun kurkistus kasvimaalle: pavut

Olen huomannut, että lähes kaikkiin kasvattamani kasveihin liittyy muistoja ja henkilökohtaisia merkityksiä.

Papujen viljelystä tulee aina lapsuus mieleen. Kun pidän kuivattuja papuja kädessä niiden värejä ja muotoja ihaillen, näen itseni lapsena pienellä kasvimaallani tutkimassa, joko näkyisi pavun alkuja. Mieleen tulee mullan tuoksu, kevään lämpö ja kumisaappaat. Voi sitä riemua, kun pitkän odotuksen jälkeen maasta työntyi ensimmäinen papu! 

Kylvin pavut lapsena suoraan maahan usein jopa monta kertaa muutaman viikon välein. Saksan pidemmän kasvukauden ansiosta satoa tuli runsaasti. 

Nyt esikasvatan pavuntaimia kasvihuoneessa. Tämä toimenpide nopeuttaa kasvua n. 3-4 viikolla. 

Olen kokeillut sekä viherpapujen että härkäpapujen kasvatusta. Viherpavut ovat helpompia hoitaa, koska niitä ei tarvitse tukea. Härkäpavun kasvi on hyvin korkea, viime vuonna se kasvoi yli kaksimetriseksi. On hyvä istuttaa kasvit kehikon tai kasvituen viereen. 

(tämä kaveri seurasi minua kuvaushetkellä joka paikkaan)

Papu on hyvin vaatimaton, se pitää kuitenkin kalkitusta maasta (pH-arvo n. 6) ja vedestä. Viherpapu tarvitsee paljon valoa, härkäpapu viihtyy myös puolivarjossa. Koska papu sitoo maaperään typpeä, se on oikea maanparantaja. Pavuissa on paljon proteiinia.

Palkoja kannattaa poimia suhteellisen varhain siementen ollessa vielä pieniä. Silloin ne ovat parhaimmillaan, rapeita, mutta ei sitkeitä. Kasvatan joka vuosi myös muutaman pavun täyskasvuiseksi ja kerään niistä siemeniä seuraavaa vuotta varten. 

Keitettyjen papujen maku on taivaallinen. Keitän niitä pienessä suolavesimäärässä n. 15 minuuttia. Sen jälkeen lisään nokareen voita ja joskus tarjoan niitä rapeaksi paistetun pekonin kanssa liharuoan lisukkeena. Nam! Keitetty papu on myös hyvä salaateissa ja keitoissa. 

Ryöpytettynä papuja voi myös pakastaa. Silloin pääsee nauttimaan omasta sadosta myös talvella. 

Elokuun kukka: tuoksuherne (Lathyrus odoratus)

Tuoksuherne kuuluu lempikasveihini. Sen sirosta, hauraasta kukasta tulee usein mieleen eräs herkkä, hyvä ystävä. Tänä vuonna olen kasvattanut hyvin paljon erivärisiä yksilöitä.

Yllä olevassa kuvassa oleva kaksivärinen tuoksuherne on vastavalossa erityisen mielenkiintoisen näköinen. 

Tuoksuherne on hyvin vaatimaton. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kasvilla on riittävän korkea kasvutuki. Tuoksuherneestä voi tulla yllättävän suuri. Tämä kesä on ollut hyvin aurinkoinen ja välillä on satanut runsaasti. Juuri runsaasta lämmöstä ja vedestä tuoksuherne pitää. Etupihalla tuoksuherne on 1,5 metriä korkea. 

Jos haluat näitä ihanasti tuoksuvia kukkia kukkivan jo heinäkuun alussa, niitä on hyvä esikasvattaa. Toukokuussa suoraan maahan kylvättynä ne kukkivat elokuun alussa. Ennen kylvämistä siemeniä kannattaa liuottaa vuorokauden verran, niin ne itävät nopeammin. 

Tuoksuherneiden kasvatukseen kuuluu vielä toinen hyvin viehättävä asia. Koska kerään joka vuosi tuoksuherneiden siemeniä talteen, ne ovat vuosien varrella sekoittuneet. En siis voi varmuudella tietää, minkävärisiä kukkia on tulossa. Tuoksuhernepenkissä on nyt valkoisia, eri sävyisiä pinkkejä ja violetteja. Viime vuonna penkissä kasvoi melkein musta yksilö. Tänä vuonna taas on paljon pinkkejä:

Pidän tuoksuherneestä niin paljon, että olen tehnyt siitä monta akvarellia. Akvarellivärillä pystyy vangitsemaan kukan läpikuultavuuden.

Lopuksi vielä pari kuvaa tuoksuherneen sukulaisesta:

Herneen kukka kaunistaa kasvimaata kesäkuun loppupuolella. Se kiipeilee kanaverkkoa pitkin.