Toukokuun paikka: Tukholman kasvitieteellinen puutarha

Vierailin toukokuussa Tukholman kasvitieteellisessä puutarhassa. Sen virallinen nimi on Bergianska trädgården ja puutarha sijaitsee Tukholman pohjoispuolella lähellä yliopistoa. Metroasema on melko lähellä ja kävelemällä metroasemalta pääsee perille noin vartissa. 

Koska kevät on ollut meillä Suomessa todella kylmä, tuntui erityisen hyvältä kävellä kukkivien puiden ja pensaiden keskellä. 

Puiden kukat tuoksuivat ihanasti. Lämmin kevättuuli levitti tuoksun koko puutarha-alueelle ja se oli paljon parempi kuin mikään hajuveden tuoksu :). 

Begonian kukinta oli jo loppusuoralla. 

Tällä puutarha on pitkä historia, joka ulottuu 1700-luvulle. Sen toimintaa ylläpitää kaksi tahoa: Tukholman yliopisto ja Kuninkaallinen Tiedeakatemia. Veljekset Bengt ja Peter Jonas Bergius lahjoittivat puutarhan tälle akatemialle vuonna 1791. 1885 puutarha muutti nykyiselle paikalle. Professori Veit Wittrock rakennutti kasvitieteellisten periatteiden mukaan tehdyn puutarhan. (Lähde: Bergianska Trädgården 2017)

Vierailu puutarhassa on ilmaista ja käynti kasvihuoneissa maksaa 20 kruunua (n. 2€). 

Alueelta löytyy puita ja pensaita eri puolilta maailmaa, keittiöpuutarha, japanilainen lampialue sekä hedelmä- ja marjapuutarha. Lisäksi alueelle on rakennettu kasvigeografisia ja kasvisystemaattisia alueita. 

Edvard Andersonin kasvihuoneessa kasvaa Välimeren, Etelä-Afrikan, Länsi-Australian ja Kalifornian kasveja. Tämän kasvihuoneen eteisaulassa toimii myös kahvila ja myymälä.

Pienemmässä, kupolinmuotoisessa Victoriatalossa on paljon trooppisia kasveja. 

Tämän on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, hieno ja erinomaisesti hoidettu. 

Muutaman viikon päästä käyn Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Silloin luonto on varmasti jo pidemällä myös Suomessa. 

Joulukuun ajatus: kesän muistot paperille

Hei! Kesän aikana otin puutarhassa todella paljon kuvia. Niitä äsken katsellessa tuli aivan levollinen mieli. 

Sitten iski maalausinto, josta seurasi monen tunnin oleskelu maalauspöydän ääressä (unohdin hetkessä, että olin aikaisemmin suunnitellut jotain siivoamiseen liittyvää 😀). 


Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi upean akvarellivärikokoelman. Aikaisemmin olin käyttänyt vuonna miekka ja kilpi isältäni perittyä, itse täydennettyä värikokoelmaa, ja se oli toiminut hyvin. 


Rajallisen värivalikoiman etuna on se, että oppii sekoittamaan eri sävyjä pelkän perussetin väreillä. 

Uusi värikokoelma mahdollistaa rajattomat värivivahteet ja olen siitä hyvin iloinen. 

Samassa värikotelossa on puutarhan, pienen paratiisini, kaikki värit. 

Päästäkseni vauhtiin tein aluksi muutaman luonnoksen pihan puista.

Rakastan puita. Voisin piirtää ja maalata niitä jatkuvasti ja eri tekniikoilla, eri yhteyksissä ja käyttäen erilaisia tyylilajeja. Tässä on vielä yksi naivistinen luonnos:

Vaikka tätä puuta on leikattu muotoon, se kertoo pienellä oksallaan hennosti siitä, ettei se oikeastaan halua olla symmetrinen. 

Tämän aamun session jälkeen oli syntynyt seuraavat taulut:

Ulkona on sateista ja sää on todella ikävä. Lumet tippuvat katolta. Mukavaa, että voi värien avulla aina palata kesäpuutarhaan. Tämä pitkä, pimeä talvikausi tuntuu värien ja kasvien avulla paljon lyhyemmältä. Väriterapiaa kannattaa kokeilla! Halutessasi voit kurkistaa nettisivuilleni:

Lenan taidesivut

Nyt viimeistelen vielä pari viikkoa sitten aloitettua unipuuta:

Mukavaa loppuvuotta ja onnellista vuotta 2017! 

Heinäkuun paikka: Bremenin kasvitieteellinen puutarha, toinen osa

Tutustuminen Bremenin upeaan puutarhaan jatkui 7.7.2016. 

Keskustasta pääsi raitiovaunulla kätevästi lähelle sisäänkäyntiä.

Aloitin kävelyn länsipuolelta. Vaaleanvihreällä merkatut alueet ovat nurmikkoaluetta, jossa saa vapaasti liikkua, syödä eväitä, ottaa aurinkoa tms.

Tässä kuvassa näkyy länsipuolelta alkava polku, joka johtaa teemapuistoihin. Kävelin tätä polkua pitkin ja pääsin pian metsään. 

Sekametsässä kasvoi eniten pyökkejä ja tammeja. Otin muutaman tammenterhon ja pyökin siemenen talteen. Ehkä saan ne kasvamaan kasvihuoneessani. 

Saksan metsille ominaista on puiden korkeus, kostealle metsämaalle ominainen tuoksu (se on aivan erilainen kuin Suomessa) ja tunnelmallinen, hämärä ja vihertävä valo. Voisin tuntikausia kävellä Saksan metsissä. 

Puistoalue oli täynnä puroja. 

Käännyin polun päässä vasemmalle ja löysin ruusutarhan (kartassa: Rosengarten). Se oli aivan käsittämättömän hieno paikka. Olin tullut parhaaseen kukinta-aikaan. 

Ruusutarhassa kukki satoja eri lajikkeita. Vietin siellä paljon aikaa. Suurimman osan lajikkeista en ollut koskaan aikasemmin nähnyt. Taustalla näkyy ympyrämuotoinen levähdyspaikka. 

Kävelin portaita pitkin levähdyspaikalle. Oli lämmin, aurinkoinen päivä ja ruusujen tuoksu oli huumaava. Otin joistakin erittäin kauniista lajikkeista valokuvia:

 'Rosy Carpet', Interplant 1984

'Palmengarten Frankfurt', Kordes 1988

 'Bad Wörishofen', Kordes 1972

'Black Forest Rose', Kordes 2010

'Neon', W. Kordes & Söhne 2001

'Apple Blossom', Burbank 1932

'Schneeflocke", Noack 1991

Tässä on valokuva koko ruusutarhasta:

Jatkoin sitten matkaa kohti teemapuutarhoja (kartassa: Themengärten). 

Teemapuistojen lähellä oli valtavia alppiruusuistutuksia. Alppiruusujen kukinta-aika oli jo ohi. Ensi kerralla täytyy vierailla siellä toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa. Sieltä löytyy satoja lajikkeita. 

Ensimmäinen teemapuutarha oli itämainen puutarha. Puutarhan päätyyn oli rakennettu levähdyspaikka ja kaunis kivimuuri. 

Vähän matkan päästä löytyi tuoksupuutarha. Sinne oli istutettu voimakkaasti tuoksuvia kasveja ja rakennettu kauniita, sinisiä pikkumajoja:

Paikassa voisi viettää kokonaisen viikon kokeillen erilaisia istumapaikkoja ja nauttien kasvien kauneudesta ja tuoksuista.

Palmupuutarhaan oli laitettu lepotuoleja:

Teemapuutarhojen päädystä löytyi paikka nimeltään "olohuone":

Yllä olevan kuvan oikealla puolella (tausta) voi kävellä pienen sillan yli olohuoneeseen. Olohuoneessa on kaksi kivistä lepotuolia:

Ehdin tällä kertaa tutustua puiston länsi- ja pohjoispuoleen. Puisto on todella näkemisen arvoinen paikka, jota voin lämpimästi suositella. 

Lopuksi vielä pieni yksityiskohta, joka minun mielestäni oli mielenkiintoinen ja hauska. Metsäalueella oli satoja numeroituja linnunpönttöjä. Asukkailla on omat talonumerot: