Tänä aamuna minulle tuli mieleen, että voisimme jatkuvan valittamisen sijasta välillä olla kiitollisia. Sen takia istuin tummanvihreälle sohvalle, katselin ohi kiitäviä lumihiutaleita ja aloin kirjoittaa. Tämä on istunnon tulos:
Olen kiitollinen ...
... siitä, että saan istua tällä tummanvihreällä sohvalla ja katsella lumihiutaleita
... siitä, että professori Ilves (kissa) käpertyi juuri syliini ja alkoi kehrätä
... mukillisesta kahvia, joka tuossa vieressäni pikkupöydällä höyryää (tuoksuu myös herkulliselta)
... siitä, että minulla on aikaa kirjoittamiseen ja pohdiskeluun
... siitä, että saan muotoilla keramiikkakurssilla "persoonallisia" kuppeja ja mukeja yhdessä nauravien naisten kanssa
... lumisesta talvesta täällä Suomessa
... kaikista virheistä, joista olen oppinut
... kaikista vastustajista, jotka ovat auttaneet minua vahvistumaan
... siitä, että avioliittoni muistuttaa vanhaa puuta, joka on kestänyt kaikki sääolosuhteet
... suklaamuffineista, joiden herkullinen tuoksu leijuu ilmassa.
Mukavaa viikon jatkoa!
Lena