Ensimmäiset vieraat saapuivat hieman klo 12 jälkeen. Reitti alkoi etupihan puolelta. Otin vieraat vastaan aloituspaikalla ja lähdimme kiertämään puutarhaa.
Kahvitarjoilusta vastasivat mieheni Juha ja 15-vuotias tyttäremme Sofia.
Reitti vei seuraavaksi vaahterapaikalle. Siellä kasvaa kolme vuonna 1979 istutettua vaahteraa, jotka muodostavat "keitaan", jonka keskellä voi istua.
Jatkoimme matkaa kasvihuoneelle.
Seuraava ja viimeinen opasnuoli vei meidät Kalajoen rannalla sijaitsevaan kukkatarhaan.
Takapihan puutarhaan pääsee humalaportin kautta.
Tapahtuma kesti virallisesti kuusi tuntia (klo 12-18) ja todellisuudessa kahdeksan. Ihmisiä vain tuli ja tuli. Jossain vaiheessa hoksasin ottaa viirit etupihalta pois :). Vieraskirjaan kertyi noin 160 nimeä.
Päivä oli erittäin mukava. Tapasin sekä paljon tuttuja että myös paljon hengenheimolaisia, joita en vielä ennestään tuntenut. Tunnelma oli ystävällinen, rento ja vapautunut. Illalla kurkku oli kipeä puhumisesta ja mieli oli täyttynyt ihanilla ihmisillä ja myönteisyydellä. Sain päivän aikana voimatankkini täyteen.
Minua huvitti, kun eräs vieras kommentoi: "Eikö ole ihanaa, että voimme seistä tämän kompostin vieressä tuijottamassa lehtikasaa ilman ongelmia 10 minuuttia?" Juuri näinhän se on. Yhteistä puhuttavaa ja juteltavaa oli todella paljon. Ihmisten keskellä syntyi hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Mielestäni päivän paras anti oli ajatusten, kokemusten ja vinkkien jakaminen sekä tuttujen ja ystävien näkeminen sekä uusien ystävien saaminen.
 |
| Ystäväni Pirjo Hannula (vas.) ja minä rupattelemassa |
Kuvat: Kaarina Juntunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti