Yhtenäinen tyyli koko mökkiin

Kun päättää remontoida kokonaisen talon uuteen uskoon, on mahdollista toteuttaa remontti, sisustus ja koristelu niin, että kokonaisuudessa on selkeä yhtenäisyys ja punainen lanka. Tämä näkyy väreissä, tyylissä, materiaaleissa, esineissä ja kasveissa. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota jo ennen ensimmäistä käyntiä rautakaupassa.

Voin suositella kolmea asiaa. Ensinnäkin kannattaa varata rauhallisia hetkiä jossakin mukavassa paikassa, jossa voi pysähtyä pohtimaan omaa käsitystään siitä ”maksimaalisesta ihanuudesta”. Toiseksi suosittelen suunnittelutaulua, johon voi kiinnittää värikarttoja, valokuvia valitusta tyylisuunnasta sekä erilaisia palasia suosikkimateriaaleista. Kolmas hyvä työkalu on suunnittelukirja, johon voi tehdä jokaiseen huoneeseen liittyviä muistiinpanoja.

kontemplaatiosohva

Kerron esimerkkinä, miten itse toimin. Minulla on kotona makuuhuoneen ikkunan edessä ”kontemplaatiosohva”, jossa minulla on tapana aloittaa jokainen päivä kissa jalkojen päälläni ja elämäntilanteesta riippuen joko suunnitteluvihko, käsityö tai kirja sylissäni. Pikkupöydällä on tietenkin aamukahvi ja kaksi hillopaahtoleipää.

Eräänä aamuna, kun remontti oli juuri alkamassa, haukkasin paahtoleivästä palan (sinä aamuna siinä oli kirsikkahilloa, nam) ja mietin, mitkä olisivat ne värit, joiden keskellä viihtyisin kaikkein parhaiten ja joihin en koskaan kyllästyisi. Suljin silmäni, ja siinä ne olivat: harmaan ja harmaanruskean eri sävyt, jotka muistuttavat metsän puiden runkoja, valkoinen, lämpimät vihreät, keltaisen eri sävyt, violetti, musta sekä lisäksi yönsininen. Ja ripaus kultaa.

Ajattelin, että näillä väreillä operoisin.

Seuraavaksi pohdin tyyliä, jota rakastan kaikkein eniten ja joka myös sopisi mökin luonteeseen mahdollisimman hyvin. Sekään ei ollut vaikea tehtävä, sillä tiesin vastauksen heti. British cottage style, juuri sitä tyyliä, jota olin vuosikymmenten ajan ihaillut Country Living -lehdessä ja muissa vastaavissa julkaisuissa. Karsin kuitenkin pois pitsit ja liialliset kukkakuosit. Halusin melko selkeän mutta samalla lämminhenkisen kokonaisuuden, hieman shaker-tyylin suuntaan kallistuvan, mutta kuitenkaan olematta liian askeettisen.

Tämän jälkeen pohdin materiaaleja. Halusin käyttää mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja: puuta, kiveä, keramiikkaa, metallia, villaa, puuvillaa, sisalia ja lasia. Ei muovia eikä mitään myrkyllistä.

Lisäksi on hyvä pohtia huoneiden tulevaa pääasiallista käyttötarkoitusta. Itse halusin keittiöstä valoisan, kutsuvan ja kodikkaan, joten valitsin sinne vaaleita ja ystävällisiä sävyjä, kuvioita ja kuoseja. Työhuoneen puolestaan halusin olevan paikka, jossa voi keskittyä ja viihtyä tuntikausia. Vihreän värin on todettu tukevan keskittymistä, ja vaaleat sävyt sekä tilan ilmavuus auttavat pitämään mielen virkeänä. Siksi valitsin työhuoneeseen vaaleanvihreän tapetin, jossa on pieni lehtikuvio, maalasin puulattian kahteen kertaan valkoisella puuvahalla ja sisustin huoneen vain välttämättömillä tavaroilla. Siirsin sinne myös suuren huonekasvin, jonka uskotaan parantavan sisäilman laatua. Olohuoneesta halusin rentoutumiseen sopivan pesän, minkä vuoksi valitsin sinne maanläheisiä sävyjä sekä tauluja, joissa toistuu yönsininen väri. Taidehuoneessa puolestaan näkyy sekä tapetissa että sisustuksessa violetteja sävyjä. Lopulta kävi niin, että jokaiselle huoneelle muodostui oma, tunnistettava päävärinsä.

Suurilehtiset huonekasvit, kuten palmut, sopivat sisustukseen hienosti. Samoin kultaköynnös ja viirivehka. Huonekaluja puolestaan vanhensin maalaamalla ne ensin mustiksi ja hiomalla myöhemmin joistakin reunoista hieman maalia pois. Karsin melko radikaalisti kaiken sellaisen, mikä ei sopinut valitsemaani British cottage style -tyyliin. Vanha, hieno metallinen Heteka sai kuitenkin jäädä, ja tietenkin myös vanha puuhella.

Se, että valitsin kaiken yhdistävän raamin, antoi remontti- ja sisustusprojektille selkeän rakenteen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kaikista huoneista olisi tullut samannäköisiä. Päinvastoin: niillä oli mahdollisuus saada vahvat omat persoonallisuutensa samalla, kun tietyt elementit toistuivat niissä kaikissa.

Minusta oli esimerkiksi hauskaa käyttää itse tehtyjä laattoja lähes jokaisessa huoneessa. Niissä on sama tyyli, ja niiden värit on valittu kaikki edellä mainitusta väripaletista. Kolmen huoneen tapetit ovat mökkihenkisiä, ja myös seinien sävyt on valittu niin, etteivät ne poikkea valitusta värimaailmasta. Poikkeuksena ovat ne kultaiset seinät, jotka aion pian maalata ystävällisemmän sävyisellä vaalealla greigellä.

Olen myös systemaattisesti poistanut mökistä mahdollisimman paljon muovia. Rumat muovilattiat on vaihdettu mäntylankkulattioihin, ja suuri osa keittiön muoviesineistä, kuten leikkuulaudoista ja kulhoista, on korvattu puulla, metallilla ja keramiikalla.

Huoneet ovat nyt kuin toisiaan rakastavia perheenjäseniä. Niissä kaikissa on jotain samaa, mutta jokainen huone saa silti loistaa omana itsenään.

Muovimaton viimeinen taistelu

Seuraavaksi oli eteisen lattian vuoro. Koska eteinen joutuisi kovalle koetukselle, siihen piti valita kestävä materiaali. Päädyin vaaleansävyiseen tammiviilulattiaan. Lattiapaketit olivat odottaneet vuoroaan olohuoneen nurkassa jo pitkään, ja vihdoinkin niiden päivä koitti.

Kuvassa näkyy vanha muovimatto.

Rehellisesti sanottuna eteisen remontti hieman harmitti minua. Heti mökin ostettuani olin nimittäin maalannut ja sisustanut eteisen viihtyisäksi, jotta mökille olisi mukava saapua ja jotta valmis tila motivoisi jatkamaan remonttia. Nyt juuri tämä motivaattori oltiin purkamassa pois. Toisaalta lähes kaikki muu oli jo valmista, joten ehkä eteisenkin aika oli viimein tullut. Ja lähtisipä vihdoin lattiaan liimattu muovikerros.

Tyhjensin eteisen, ja timpuri avasi lattian. Sen alta paljastui, että puolet lattiasta kuului vanhaan mökkiin ja puolet oli 1990-luvulla rakennetun laajennuksen betonilattiaa. Selasin vanhoja valokuvia ja totesin, että betonilattian kohdalla oli aikaisemmin sijainnut mökin ulkokuisti ja sisäänkäynti.

Tilanne oli sama kuin aiemmin keittiössä ja kamarissa. Vanhan puolen tukipuut olivat kostuneet, sillä ne oli aikanaan asennettu suoraan maata vasten ilman kunnollista eristystä. Ne oli siis vaihdettava. Samalla löytyi myös vanha maakellari, mutta valitettavasti ilman aarteita. Siellä asui vain yksinäinen hämähäkki, jonka siirsin pihalle syvällisen neuvottelun ja pitkällisen suostuttelun jälkeen.

Lattian annettiin kuivua useiden päivien ajan puhaltimien ja irtopattereiden avulla. Sillä välin autoin irrottamaan betonipuolelta vanhaa muovimattoa. Se osoittautui yllättävän hankalaksi työksi, sillä matto oli liimattu erittäin tiukasti kiinni. Siitä irtosi vain pieniä palasia kerrallaan, ja jossain vaiheessa luovutin. Timpuri sai onneksi loput poistettua jonkinlaisella ihmeellisellä hiomavempaimella.

Eteisen vanha seinäkaappi oli alun perin tarkoitus purkaa kokonaan, mutta rakenteiden paljastuttua kävi ilmi, että ne olivatkin kantavia. Siksi irrotettiin vain ovet. Maalasin karmit ja ovet kolmeen kertaan tummanvioletilla, puolihimmeällä ja lähes mustalta näyttävällä kalustemaalilla. Käytin työn nopeuttamiseksi telaa, ja myöhemmin viimeistelin ovet keramiikkapajassa tekemilläni vihreillä koristekrassilaatoilla.

Alun perin ulko-oven kohdalla oli ainoastaan muovinen eteismatto. Sen alle kertyi kuitenkin helposti kosteutta, ja lattia imi matosta itseensä mustaa väriä. Tämän vuoksi hankin suuria vaaleita laattoja, jotka liimasin lattiaan kiinni. Nyt eteiseen voi astella märilläkin kengillä pelkäämättä, että lattia kärsii siitä.

Tältä näyttää lopputulos:

Aprikoosivirheen kautta tähtitaivaaseen

Kauan pelätty päivä koitti, kun oli toiseksi viimeisen remontoitavan huoneen vuoro. Kyseessä oli vanhempieni entinen yhteinen työhuone, joka oli pakattu täyteen kansioita, huonekaluja, kirjoja, laitteita ja muuta tavaraa. Huoneessa pystyi tuskin kävelemään.

Melko pian mökin lunastamisen jälkeen olin teettänyt kyseiseen huoneeseen liittyvän remontin. Huoneen yhteen nurkkaan oli päässyt valumaan vettä, ja sekä tapetti että Gyproc-levyt olivat menneet pilalle.

Syyksi paljastui irronnut kattopelti, jonka timpuri korjasi. Samalla hän vaihtoi kattoon eristevillat ja uudet kattopaneelit sekä seiniin uudet Gyproc-levyt, jotka hän myös maalasi valkoisiksi. Sentään yksi nurkka oli siis jo valmiiksi tyhjä.

Minulla oli monta syytä, miksi olin lykännyt kyseisen huoneen remontointia. Päällimmäinen syy oli se, etten halunnut koskea isän tavaroihin. Hän oli äidin kuoleman jälkeen viettänyt monta kuukautta sairaaloissa ja kuntoutusyksiköissä ja ammattilaisten näkemykset olivat samansuuntaiset. Siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei hän enää palaisi vanhaan kotiinsa, mutta vielä oli epäselvää, mihin hän lopulta muuttaisi. Ajattelin, että hän voisi ehkä vielä itse valita uuden kotinsa mukaan itselleen tärkeitä tavaroita. Nyt näytti kuitenkin siltä, ettei hän huonon vointinsa ja kuntonsa vuoksi enää pystyisi tulemaan mökille. Niinpä minun tehtäväkseni jäisi pakata hänen tavaransa ja varastoida ne jonnekin.

Toinen syy remontin lykkäämiselle oli tietoisuus urakan mittasuhteista. Tiesin joutuvani jälleen kerran kohtaamaan kipeitä asioita, joten kuormitus olisi sekä fyysinen että henkinen. Lisäksi en ollut lainkaan varma siitä, miten huoneen lopulta sisustaisin. Olin käyttänyt sitä myös remonttitarvikkeiden varastona, mutta sekään ei enää riittänyt syyksi siirtää remonttia. Vanhan puolen remontti oli nimittäin eteisen lattiaa lukuun ottamatta valmis.

Eräänä tammikuisena viikonloppuna ryhdyin vihdoin hommiin. Aiemman vesivahingon vuoksi suurin osa tavaroista päätyi kaatopaikalle. Käydessäni läpi vuosien aikana kertynyttä tavaraa hämmästyin jälleen kerran sitä käsittämätöntä keräily-, dokumentointi- ja arkistointivimmaa. Lajittelin talteen olennaiset dokumentit, kuten mökin historiaan ja rakentamiseen liittyvät paperit, ja heitin pois vähemmän tarpeelliset ”arkistot”, esimerkiksi ostoskuitit aina 1980-luvulta lähtien. Vein kaatopaikalle kaksi täyttä isoa peräkärryllistä tavaraa. Isän tavarat pakkasin banaanilaatikoihin ja siirsin varastoon odottamaan.

Parin tyhjennysviikonlopun jälkeen revin vanhat tapetit seiniltä ja pesin seinäpinnat huolellisesti. Tavoitteeni oli luoda huoneesta rentoutumiseen tarkoitettu viihtyisä lepo- ja makuuhuone. Koska huone oli melko pitkä, päätin tehdä toiseen päätyyn leponurkkauksen ja toiseen nukkumispuolen. Tapetoisin päätyseinät samalla tapetilla ja maalaisin pitkät seinät kalkkimaalilla.

Tiesin kalkkimaalauksen olevan melko sotkuista hommaa, joten aloitin maalaamisesta enkä tapetoinnista. Pelkäsin nimittäin sotkevani tapetit maalilla. Olin jo tilannut hienon tapetin, jossa oli tummanvihreää metsämaisemaa muistuttava kuviointi. 

Tavoitteena oli luoda hieman mystinen, Etelä-Eurooppaa henkivä ja kodikas tunnelma: terrakottaa, tummanvihreää ja ripaus palmujen eksoottisuutta.

Ajattelin poimia pitkien seinien sävyksi tapetin vaalean okran värin ja tilasin kalkkimaalia netistä. Kuvassa maali näytti juuri oikeanlaiselta. Jauhe piti sekoittaa veteen, mutta jo sekoitusvaiheessa huomasin maalin olevan melko aprikoosinsävyistä. Maalasin pitkät seinät ja toivoin koko ajan, että väri muuttuisi kuivuttuaan. Toisin kuitenkin kävi. Maalasin seinät vielä toiseen kertaan ja elättelin samaa toivoa, mutta aprikoosinen sävy vain voimistui.

Se toi mieleeni 1990-luvun lastenhuoneen, ja kahden huonosti nukutun yön jälkeen tiesin, että seinät olisi maalattava vielä kerran.

Vinkki kaikille tuleville seinänmaalareille: jos tilaat maalia netistä, tilaa ensin testipurkki tai edes värimalli. Muuten homma voi mennä pahasti pieleen. Sillä tavalla säästää oikeasti sekä rahaa että aikaa.

No, miten sitten kävi?

Pohdiskelin asiaa vielä pari päivää ja ostin lopulta kullansävyistä seinämaalia. Maalasin sitä aprikoosin päälle luovin vedoin 😊. Ja kun kerran päästin luovuuden valloilleen, tein makuupuolen seinästä vieläkin persoonallisemman ja lisäsin siihen tummanvihreällä maalatun tähtitaivaan. Lopputulos on ainakin parempi kuin se aprikoosinsävyinen unelma. Tosin uskon muuttavani seinät vielä jonakin tulevana vuonna, sillä en ole vieläkään täysin vakuuttunut lopputuloksesta.

Lopuksi tapetoin päätyseinät, pesin parkettilattian ja vahasin sen. Sen jälkeen naulasin listat takaisin paikoilleen ja sisustin huoneen.

Lepopuolella on nyt leveä tummanvihreä sohva, jolla on myös mukava nukkua, sekä vanhat Lundia-hyllyt. Toin niihin minulle erityisen tärkeitä rentoutumiseen liittyviä kirjoja, kuten lasten-, puutarha- ja hyvään elämään liittyviä teoksia. Nurkasta löytyy myös useita villalankakoreja.

Makuupuolelle sijoitin 1950-luvulta peräisin olevan sänkyrungon. Maalasin myös vanhan kiikkutuolin, rottinkipöydän ja pari tuolia huoneeseen sopiviksi sekä asettelin ikkunan eteen muutaman kauniin kasvin. Lopuksi vaihdoin vielä kattovalaisimet.

Olen jo nukkunut monta yötä tuossa makuunurkkauksessa. Iltaisin tähtitaivas kimmeltää pöytävalaisimen valossa. Ja oikeastaan siitä tuli sittenkin aika mukavan näköinen.