maanantai 17. heinäkuuta 2017

Heinäkuun ajatus: välillä on hyvä pysähtyä


Kävelin aamulla puutarhassani ja muistelin edellispäivän keskustelua ystäväni kanssa. Juttelimme puutarhanhoidon olemuksesta ja totesimme, ettei se tunnu koskaan työltä vaan on enemmänkin elämäntapa. On ihanaa istuttaa, kitkeä, leikata, tukea, siirtää, suunnitella, kastella, lannoittaa ja ryömiä pensaiden alla. 



Mietimme myös, pysähdymmekö puutarhoissamme riittävästi, nautimmeko tarpeeksi tuloksesta ja kukkaloistosta. Mielestäni se on miettimisen arvoinen asia. 

Nautin puutarhasta "olemalla vain" varsinkin päivittäisillä aamukahvilenkeillä kissojen kanssa. Silloin valo on lämmin ja pehmeä ja puutarha on kauneimmillaan. On hyvin voimaannuttavaa aloittaa päivä hiljaisella, hitaalla puutarhakävelyllä. On vielä hiljaista, mieli on avoin ja kukkien tuoksu leijuu puhtaassa ilmassa.


Tiikeri on usein mukana aamukävelyllä.
Otin aamulla kuvia ja ajattelin ne julkaista tässä jutussa korostaakseni pysähtymisen ja nauttimisen tärkeyttä.




Pioni yösateen jälkeen

Miten kaunnita retiisit ovatkaan.


Oikein nautinnollisia puutarhahetkiä! 



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Heinäkuun paikka: puutarha Ylivieskassa

Vierailin noin viikko sitten hyvin viehättävässä, Ylivieskassa sijaitsevassa puutarhassa. Sen omistajat ovat Pirjo ja Ismo Kunelius. He asuvat punaisessa rintamamiestalossa ja miljöö on hyvin puoleensavetävä, lämmin ja kotoisa.


Pirjo talonsa kuistilla koiransa kanssa

Nurmialueelle on perustettu erikokoisia ja -muotoisia penkkejä. Kukissa korostuu violetin, punaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyt. 






Lehtien muotoja on yhdistetty taitavasti. 



Puutarha on täynnä yllätyksiä. Kävelymatkani aikana löytyi koko ajan lisää yksityiskohtia ja ihania nurkkauksia:




Käytöstä poistunut potkuri on saanut uuden käyttötarkoituksen.



Pirjo on perustanut reunapenkin käyttämällä turveharkkoja. 


Vuoden kuluttua perustamisen jälkeen turvepaloissa kasvaa kauniisti sammalta. Turveharkot näyttävät linnamaisilta, ikivanhoilta kiviltä.





Puutarhasta löytyy myös paljon kauniita ruukkukukka-asetelmia:





Ihastuin myös pensasaitaan leikattuun kaariporttiin:


Kiitos, että sain vierailla puutarhassanne! Tunnelma oli ihanan rauhallinen. Tämä on oma turvallinen, pieni maailmansa. 







torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesäkuun projekti: avokompostikehikko


Mieheni Juha totesi eräänä päivänä: "Onko järkevää, että viedään joka syksy vaahteranlehtiä kaatopaikalle ja maksetaan siitä ja sitten ostetaan säkitettyä multaa?" Vastasin: "Ei ole." Tämän lyhyen rupattelutuokion jälkeen alkoi tapahtua. 

Juha oli rakentanut kolmiosaista avokompostia jo pari tuntia, kun kävin katsomassa aikaansaannosta.

"Sehän on valtava", oli ensimmäinen ajatukseni, mutten sanonut sitä ääneen. Olen aina kiitollinen kaikista puutarhaan syntyvistä rakennelmista, joten kommentti olisi ollut intoa lannistava ja ikävä. "Oikein hieno", sanoin. Hetken päästä mieheni vastasi: "Minusta se on kyllä liian iso" 😀. 

"Hankitaanko lehmä?", vitsailin Juhalle. Ajattelimme ensin, että avokompostikehikkoa voisi pienentää hieman syvyyssuuntaan, mutta ongelmana oli vasta kaadetun pihlajan runko, joka osui juuri pylvään linjalle. 

 avokomposti rakennusurakan alkuvaiheessa
Sitten mietin, että lehtikompostia kertyy varsinkin vaahterapuista todella paljon. "Kyllä se täyttyy pian, olen siitä aivan varma. Se ei ole ollenkaan liian iso." Niinpä se jäi niin suureksi. Itse asiassa se on jo nyt täyttynyt noin 30 %!

valmis avokomposti
Ensimmäisen vuoden osa on jätetty avoimeksi. Pohjaan on upotettu salaojaputkia ja kehikko-osan puiden väliin on jätetty "hengitystilaa". Lisäksi ekavuoden osastolle pääsee helposti kuvassa oikealla näkyvän portin kautta.

Toisen ja kolmannen vuoden osat on peitetty peltilevyllä ja ulkoseinien lankut on ruuvattu tiiviisti yhteen. Ensi kesänä sitten siirretään tämän vuoden komposti seuraavaan osaan, jonka sisäseinä on irrotettava ja seuraavana kesänä sitten kolmanteen, jonka jälkeen multa on vihdoinkin valmista. Koska komposti on kolmivuotinen, voimme heittää sinne myös rikkakasveja. 

Täytyy siis vielä odottaa, ennen kuin saamme omaa avokompostimultaa, mutta kolmannen odotusvuoden jälkeen sitä tulee sitten vuosittain. Onneksi meillä on lisäksi kompostori, joka tuottaa kompostimultaa nopeasti. Se tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa. Sen lisäksi ruohosilppu on kovassa käytössä. Se palaa hyvin nopeasti ja minulla on tapa levittää sitä kasvimaalle:

Ruohosilppua on levitetty papumaalle.
Ruohosilppu lämmittää, lannoittaa ja säilyttää kosteuden pidempään. Lisäksi se estää rikkakasvien kasvun.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Avoimet puutarhat -tapahtuma 2.7.2017

Edellisessä jutussa kerroin valmisteluista ja keskityn tässä tekstissä itse tapahtumapäivään. 

Ensimmäiset vieraat saapuivat hieman klo 12 jälkeen. Reitti alkoi etupihan puolelta. Otin vieraat vastaan aloituspaikalla ja lähdimme kiertämään puutarhaa.









Etupihakierroksen jälkeen jatkoimme takapihalle. Tulimme kahvitaukopaikalle.


Kahvitarjoilusta vastasivat mieheni Juha ja 15-vuotias tyttäremme Sofia. 




Seuraavaksi esittelin leikkimökkialuetta.






Reitti vei seuraavaksi vaahterapaikalle. Siellä kasvaa kolme vuonna 1979 istutettua vaahteraa, jotka muodostavat "keitaan", jonka keskellä voi istua.




Seuraava pysähdyspaikka oli kasvimaa.





Jatkoimme matkaa kasvihuoneelle.







Seuraava etappimme oli Ellin (Juhan äiti) ja 14-vuotiaan tyttäremme Annan emännöimä puutarhamyymälä, josta vieraat saivat edullisia taimia. Parhaiten kaupaksi menivät kaunokaiset, kalliokielot ja konnantatar.








Seuraava ja viimeinen opasnuoli vei meidät Kalajoen rannalla sijaitsevaan kukkatarhaan. 


Takapihan puutarhaan pääsee humalaportin kautta.














Tapahtuma kesti virallisesti kuusi tuntia (klo 12-18) ja todellisuudessa kahdeksan. Ihmisiä vain tuli ja tuli. Jossain vaiheessa hoksasin ottaa viirit etupihalta pois :). Vieraskirjaan kertyi noin 160 nimeä. 

Päivä oli erittäin mukava. Tapasin sekä paljon tuttuja että myös paljon hengenheimolaisia, joita en vielä ennestään tuntenut. Tunnelma oli ystävällinen, rento ja vapautunut. Illalla kurkku oli kipeä puhumisesta ja mieli oli täyttynyt ihanilla ihmisillä ja myönteisyydellä. Sain päivän aikana voimatankkini täyteen.



Minua huvitti, kun eräs vieras kommentoi: "Eikö ole ihanaa, että voimme seistä tämän kompostin vieressä tuijottamassa lehtikasaa ilman ongelmia 10 minuuttia?" Juuri näinhän se on. Yhteistä puhuttavaa ja juteltavaa oli todella paljon. Ihmisten keskellä syntyi hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Mielestäni päivän paras anti oli ajatusten, kokemusten ja vinkkien jakaminen sekä tuttujen ja ystävien näkeminen sekä uusien ystävien saaminen.

Ystäväni Pirjo Hannula (vas.) ja minä rupattelemassa


Kuvat: Kaarina Juntunen