maanantai 22. elokuuta 2016

Elokuun kurkistus kasvimaalle: Pavut

Olen huomannut, että lähes kaikkiin kasvattamani kasveihin liittyy muistoja ja henkilökohtaisia merkityksiä.


Papujen viljelystä tulee aina lapsuus mieleen. Kun pidän kuivattuja papuja kädessä niiden värejä ja muotoja ihaillen, näen itseni lapsena pienellä kasvimaallani tutkimassa, joko näkyisi pavun alkuja. Mieleen tulee mullan tuoksu, kevään lämpö ja kumisaappaat. Voi sitä riemua, kun pitkän odotuksen jälkeen maasta työntyi ensimmäinen papu! 

Kylvin pavut lapsena suoraan maahan usein jopa monta kertaa muutaman viikon välein. Saksan pidemmän kasvukauden ansiosta satoa tuli runsaasti. 



Nyt esikasvatan pavuntaimia kasvihuoneessa. Tämä toimenpide nopeuttaa kasvua n. 3-4 viikolla. 

Olen kokeillut sekä viherpapujen että härkäpapujen kasvatusta. Viherpavut ovat helpompia hoitaa, koska niitä ei tarvitse tukea. Härkäpavun kasvi on hyvin korkea, viime vuonna se kasvoi yli kaksimetriseksi. On hyvä istuttaa kasvit kehikon tai kasvituen viereen. 


(tämä kaveri seurasi minua kuvaushetkellä joka paikkaan)


Papu on hyvin vaatimaton, se pitää kuitenkin kalkitusta maasta (pH-arvo n. 6) ja vedestä. Viherpapu tarvitsee paljon valoa, härkäpapu viihtyy myös puolivarjossa. Koska papu sitoo maaperään typpeä, se on oikea maanparantaja. Pavuissa on paljon proteiinia.


Palkoja kannattaa poimia suhteellisen varhain siementen ollessa vielä pieniä. Silloin ne ovat parhaimmillaan, rapeita, mutta ei sitkeitä. Kasvatan joka vuosi myös muutaman pavun täyskasvuiseksi ja kerään niistä siemeniä seuraavaa vuotta varten. 

Keitettyjen papujen maku on taivaallinen. Keitän niitä pienessä suolavesimäärässä n. 15 minuuttia. Sen jälkeen lisään nokareen voita ja joskus tarjoan niitä rapeaksi paistetun pekonin kanssa liharuoan lisukkeena. Nam! Keitetty papu on myös hyvä salaateissa ja keitoissa. 

Ryöpytettynä papuja voi myös pakastaa. Silloin pääsee nauttimaan omasta sadosta myös talvella.