Sitten iski maalausinto, josta seurasi monen tunnin oleskelu maalauspöydän ääressä (unohdin hetkessä, että olin aikaisemmin suunnitellut jotain siivoamiseen liittyvää 😀).
Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi upean akvarellivärikokoelman. Aikaisemmin olin käyttänyt vuonna miekka ja kilpi isältäni perittyä, itse täydennettyä värikokoelmaa, ja se oli toiminut hyvin.
Rajallisen värivalikoiman etuna on se, että oppii sekoittamaan eri sävyjä pelkän perussetin väreillä.
Samassa värikotelossa on puutarhan, pienen paratiisini, kaikki värit.
Päästäkseni vauhtiin tein aluksi muutaman luonnoksen pihan puista.
Rakastan puita. Voisin piirtää ja maalata niitä jatkuvasti ja eri tekniikoilla, eri yhteyksissä ja käyttäen erilaisia tyylilajeja. Tässä on vielä yksi naivistinen luonnos:
Vaikka tätä puuta on leikattu muotoon, se kertoo pienellä oksallaan hennosti siitä, ettei se oikeastaan halua olla symmetrinen.
Tämän aamun session jälkeen oli syntynyt seuraavat taulut:
Ulkona on sateista ja sää on todella ikävä. Lumet tippuvat katolta. Mukavaa, että voi värien avulla aina palata kesäpuutarhaan. Tämä pitkä, pimeä talvikausi tuntuu värien ja kasvien avulla paljon lyhyemmältä. Väriterapiaa kannattaa kokeilla! Halutessasi voit kurkistaa nettisivuilleni:
Nyt viimeistelen vielä pari viikkoa sitten aloitettua unipuuta:
Mukavaa loppuvuotta ja onnellista vuotta 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti