Seuraavaksi oli eteisen lattian vuoro. Koska eteinen joutuisi kovalle koetukselle, siihen piti valita kestävä materiaali. Päädyin vaaleansävyiseen tammiviilulattiaan. Lattiapaketit olivat odottaneet vuoroaan olohuoneen nurkassa jo pitkään, ja vihdoinkin niiden päivä koitti.
 |
| Kuvassa näkyy vanha muovimatto. |
Rehellisesti sanottuna eteisen remontti hieman harmitti minua. Heti mökin ostettuani olin nimittäin maalannut ja sisustanut eteisen viihtyisäksi, jotta mökille olisi mukava saapua ja jotta valmis tila motivoisi jatkamaan remonttia. Nyt juuri tämä motivaattori oltiin purkamassa pois. Toisaalta lähes kaikki muu oli jo valmista, joten ehkä eteisenkin aika oli viimein tullut. Ja lähtisipä vihdoin lattiaan liimattu muovikerros.
Tyhjensin eteisen, ja timpuri avasi lattian. Sen alta paljastui, että puolet lattiasta kuului vanhaan mökkiin ja puolet oli 1990-luvulla rakennetun laajennuksen betonilattiaa. Selasin vanhoja valokuvia ja totesin, että betonilattian kohdalla oli aikaisemmin sijainnut mökin ulkokuisti ja sisäänkäynti.
Tilanne oli sama kuin aiemmin keittiössä ja kamarissa. Vanhan puolen tukipuut olivat kostuneet, sillä ne oli aikanaan asennettu suoraan maata vasten ilman kunnollista eristystä. Ne oli siis vaihdettava. Samalla löytyi myös vanha maakellari, mutta valitettavasti ilman aarteita. Siellä asui vain yksinäinen hämähäkki, jonka siirsin pihalle syvällisen neuvottelun ja pitkällisen suostuttelun jälkeen.
Alun perin ulko-oven kohdalla oli ainoastaan muovinen eteismatto. Sen alle kertyi kuitenkin helposti kosteutta, ja lattia imi matosta itseensä mustaa väriä. Tämän vuoksi hankin suuria vaaleita laattoja, jotka liimasin lattiaan kiinni. Nyt eteiseen voi astella märilläkin kengillä pelkäämättä, että lattia kärsii siitä.
Tältä näyttää lopputulos:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti