Sopimuksia

Mökin vanhan puolen remonttia en pystyisi tekemään itse, vaan siihen tarvittiin ammattilainen. Työhuoneeni vesivahingon aiemmin korjannut timpuri oli kyllä lupautunut urakkaan, mutta lupauksista huolimatta hänestä ei ollut kuulunut enää mitään moneen viikkoon. Ehkä pitkään odotettu eläke-elämä oli nakertanut työhaluja – täysin ymmärrettävää, mutta lyhyt puhelinsoitto ja ilmoitus homman perumisesta olisi ollut reilu teko. 

Tältä näytin noin kaksi kuukautta ennen
mökin rakennusprojektin alkamista :)

Niinpä aloin etsiä uutta paikallista timpuria ja löysinkin pian sellaisen: Harrin¹. 

Ensivaikutelma oli lupaava. Nettisivujen perusteella hänellä oli vankka työkokemus, ja hän vaikutti kaikin puolin asiantuntevalta. Harri esitti paljon kysymyksiä, antoi vinkkejä ja ehdotti ratkaisuja. Ennen kaikkea hänellä oli huumorintajua – sellaista karua ja mustaa sorttia, ilman turhia rönsyjä. Eikä hän ollut mikään ikäloppukaan, vaan suurin piirtein minun ikäiseni tai hieman nuorempi. Huomasin heti hänen yrittävän esittää kovaa jätkää, vaikka oli todellisuudessa jotain aivan muuta. Tuo jääkuori oli ohut ja se olisi melko helppo murtaa. Ehdotukseni toimia apuna parhaani mukaan sai positiivisen vastaanoton. Harri voisi aloittaa työt marraskuussa, eli muutaman kuukauden kuluttua. 

Yksi asia minua kuitenkin pelotti alusta asti: laskutus ja riski tulla huijatuksi. Olin kuullut, että varsinkin naisia saatettiin vedättää rakennusalalla armotta. En vain tiennyt, miten voisin kontrolloida tilannetta ja estää sen. Työni takia en pystyisi päivystämään mökillä laskemassa timpurin työtunteja. Entä miten rakennustarvikkeiden tilaukset hoidettaisiin? Kysyin asiaa suoraan Harrilta: ”Sinä tiedät varmaan parhaiten, mitä materiaaleja tarvitaan. Miten hankinnat kannattaisi hoitaa? Voisin vaikka avata tilin rautakauppaan.” Hänellä oli tähän vastaehdotus, johon kokemattomuuttani tartuin: ”Minä voin tilata. Minulla on sopimus rautakaupan kanssa ja omat alennukset.” Se kuulosti houkuttelevalta. En vielä tuossa vaiheessa aavistanut, mitä se käytännössä tarkoittaisi, mutta palaan siihen myöhemmin. Lattiat, kattopaneelit ja keittiön laatat päätin kuitenkin tilata itse. 

Työstä Harri veloittaisi tuntitaksan mukaan, sillä lattioiden kunto oli arvoitus, eikä hän halunnut ottaa turhia riskejä. Hänen työtehtäviinä kuului vanhan puolen – eli keittiön ja kamarin – lattioiden, seinien ja katon korjaus, eteisen lattia sekä viimeistelytyöt. Minä hoitaisin tapetoinnin ja auttaisin hanttihommissa. Sähkömiehen hän lupasi hankkia omista verkostoistaan. Tämä hyppy tuntemattomaan herätti minussa suurta levottomuutta. Mitä koko lysti tulisi maksamaan? Olin säästänyt unelmamökkiäni varten vuosikausia, joten kyllä minun täytyi uskaltaa. Pääasia oli, että homma eteni ja aloituspäivä oli lyöty lukkoon. Timpuri vaikutti tietävän mitä teki, mutta minua hiersi silti pelko vedätyksestä. 

Kerran, ensiasuntoni remontin loppuvaiheessa, minulta oli veloitettu puolen tunnin hanan asennuksesta kaksi ja puoli tuntia. Olin tuolloin kotona ja tein asiasta reklamaation. Lasku kyllä korjattiin, mutta tapauksesta jäi vahva tunne, että kyseinen putkimies yritti huijata minua tietoisesti. Siitä lähtien pelko on asunut takaraivossani. 25 vuoden ajan, mieheni on pitänyt huolta kaikista yhteisistä remonttiprojekteistamme ja niihin liittyvistä sopimuksista. Nyt tässä täysin omassa hankkeessani, jonka rahoitin ja koordinoin yksin, rinnallani ei ollut sitä miestä, jota ei uskallettaisi huijata. 

Niinpä päätin turvautua "inhimillisyysmenetelmään". Olisin Harrille niin mukava, ettei hän yksinkertaisesti kehtaisi tehdä minulle mitään pahaa. Tutustuisin häneen, kenties jopa ystävystyisimme. Pitäisimme yhteisiä kahvitaukoja ja puhuisimme remontin etenemisestä. Lisäksi muistaisin säännöllisin väliajoin mainita noista aiemmista huonoista laskutuskokemuksistani. Eiköhän viesti menisi perille. Ajattelin, että tällaisessa tilanteessa luottamuksen rakentaminen olisi varmasti paras ratkaisu.

¹ Nimi muutettu