sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun ajatus: Kesäaamuissa on voimaa

Kesäaamuissa on jotain salaperäistä. Aloitan päiväni kesäisin hyvin varhain, keitän kupin kahvia, paahdan kaksi paahtoleipää ja levitän niihin kotitekoista hilloa. 





Hyvällä säällä menen avojaloin nurmikkoa pitkin takapihan puutarhakeinuun nauttimaan aamupalasta. Ruoho tuntuu hyvin pehmeältä jalkojen alla. Kastepisarat kimaltelevat aamuauringossa kuin timantit.

Puutarhakeinu

Takapihan puutarhakeinu on paras paikka aloittaa päivä. Juuri sille paikalle paistaa aamulla aurinko pehmeästi ja lempeästi. Hiljaisuus, tuoksut ja kasvien kauneus sekoittuvat kauniiksi kokonaisuudeksi. Joskus saan myös kissavieraita. 



Aamut ovat täynnä odotusta ja uutta voimaa. Istuessani lempipaikallani tuntuu siltä, että elämä ei vain jatku, vaan että se alkaa joka päivä uudestaan. Vanha on jätetty taakse ja päivä on vielä kuin tyhjä vihko. Tehtävänäni on täyttää se päivän aikana hyvällä sisällöllä. 

Aamukahvin jälkeen lähden usein hitaasti kävelemään puutarhapolkuja pitkin katselemaan kasveja.  




Aamukävely puutarhassa on mainio ideoiden ja inspiraation lähde. Tässä on yksi esimerkki aamukävelyn jälkeen tehdystä akvarellista (www.lenasegler.com):


Valo on aamuisin hyvin kaunista. Se on pehmeä, lähes oranssi. 





Suosittelen kesäaamuja lämpimästi.